Naputetaanpa jälkipolvillekin todistukseksi laiskottelusta. Eli täysin satunnainen ja epämääräinen treeni- tai treenamattomuusjakso jatkuu. Toivoisin sen jo loppuvan.. :-) Toivotaan uuden vuoden tuovan uudet kujeet tässäkin asiassa - tai oikestaan palauttavan vanhat kujeet, edes kohtuullisessa määrin.

Treenien vähyys on nyt syksyn osalta johtunut meikäläisen töihinpaluusta. Vaikka kaikki on sujunut varsin hyvin eikä sen isompaa valittamisen aihetta ole jaksamisen suhteen, olen kuitenkin iltaisin ollut Joonan nukkumaanmenon jälkeen sen verran puhki, että ulos (sateeseen) treenaamaan lähteminen on tuntunut aika mahdottomalta. Kun vielä joku perheestä on ollut sairaana vähän väliä, jää mehuja ylimääräiseen aika vähän. Näin siis meillä - jotkut jaksaa helposti tästä elämänvaiheesta huolimatta ja heille pelkkää kunniaa siitä ;-)

Hallivuoroakin ehdittiin hyödyntää loppuvuodesta luvattoman vähän. Täytyy skarpata alkuvuodesta, sen verran hyvä halli ja treeniaika on käytössä. Lämpötilojen puolesta tosin olisi voinut hyvin treenata sielunsa kyllyydestä ulkona, kun keskilämpötila joulukuussa on ollut varmaan n. + 5 astetta. Sen verran sateista (ja tuulista!) kuitenkin ollut, että sen(kin) varjolla on laiskoteltu.

Mutta eiköhän tämä tästä. Koirat kuitenkin voivat hyvin ja ovat iloisia aina kun jotain (pientäkin) tehdään. Molemmilla koirilla on odotetusti juoksu alkanut n. pari viikkoa sitten. Vähän vielä tiputtelevat, loppumassa tosin selvästi. Aikaisempia juoksuja vähemmän ovat liehitelleet toisiaan; josko on elämänkokemusta sen verran neitokaisille kertynyt, että ovat tajunneet, ettei kosiminen kannata...?