Viikonloppuna mökillä hirviökärpästen kiusattavana. Niitä oli noin miljardi! Ja aika moni muutti mun tukassa kaupunkiin…
Kyseisten luontokappaleiden joukkovoimaa uhmaten tallasin jälkiä molempina päivinä. Laiskuuttani vain Rampelle la, molemmille su.
Ramolle la lähimetsään ehkä 400 m, kuusi keppiä, vanheni ehkä 1,5 h. Ei ole kovin laajasta metsäpläntistä kyse ja silti onnistuin kadottamaan suuntavaistoni ja kävelin itseni umpioon jäljen suhteen. Joten päätin hyvissä ajoin, että ajetaan jälki vain vitoskeppiin saakka, ettei tule mitään sekoiluja turhaan. En merkannut keppejä, muistin tosin suht hyvin, missä ne olivat. Muutoin harvakseltaan muutama merkki siellä täällä.
Jana oli ehkä 25–30 m (lähetyspaikka -> jälki), varsin nätisti meni taas. Jäljen löydettyään paineli vajaa 10 m takajälkeä, sitten kääntyi itse, hyöri hetken ja lähti oikeaan suuntaan. Varsin siistiä jäljestystä, olin itse ehkä 3 m päässä liinassa tiukasti kiinni. Hyvä tuntuma koiraan ja oli luottavainen olo koko jäljen. Kulmia pari, meni todella siististi nekin. Kepit 5/5 löytyivät ja oli pieni koira tyytyväinen itseensä selvästi :)
Tänään sitten Lilille samaan lähimettään, Ramolle postilaatikoiden takana olevaan metsään. Mietin vähän, että haittaako Liliä edellisen päivän jälki samassa maastossa, mutta Simo vakuutti, että ei pitäisi haitata. Lilin jälki oli ehkä 600 m, kuusi keppiä.
Lilin jana oli no jaa, parempiakin on nähty mutta löysi jäljen hyvin. Tarkisti takajälkeä, Simo taisi sille huomauttaa takajäljestä, jolloin kääntyi oikeaan suuntaan. Suht hyvän näköistä mun mielestä oli jäljestys, mutta Simon mielestä oli vähän omituista. Muutaman kerran Lili pysähteli ja katseli Simoa vähän epäuskoisen näköisenä. Mietittiin, että johtuivatkohan nuo siitä, että olin itse jälkeä tallatessani pysähtynyt vetämään henkeä. Selvitti kuitenkin kohdat hyvin, kun Simo antoi sen itse ratkaista.
4/6 saakka kaikki meni hyvin ja L bongasi kepit hyvin. En ollut merkannut jälkeä kuin janan ja vikan kepin. Sitten kuitenkin tultiin kuivaan kallioiseen kohtaan, jossa jälki satavarmasti meni samasta kohtaa kuin edellisen päivän Ramon jälki. Lisäksi olin viskellyt niille main muutaman kepin, jotka Ramo oli siis edellisenä päivänä löytänyt. Lili bongasi nämä vanhat kepit ja nosti Simolle. Simo taisi antaa jonkun nappulan palkaksi, en oikein tiedä, mitä tuossa olisi pitänyt tehdä? Koittivat jatkaa matkaa pian, mutta Lili ei sitten enää löytänytkään oikealle jäljelle. Kieputti pitkään ympäriinsä lähistöllä mutta ei vaan löytynyt oikeaa. Nappasi jonkun vääränkin jäljen sitten lopulta ja Simo päätti keskeyttää.
Harmillista, että loppu meni näin, koska tuohon sekoiluun saakka meni hyvin. Itse olin ihan varma, että sekoilu johtui edellisen päivän jäljestä ja vanhojen keppien löytymisestä + siitä, että kaikki sijoittui hankalaan kuivaan kalliokohtaan. Ja tietysti se, että molemmat olivat mun tekemiä jälkiä, sekä uusi että vanha. Tuollaista ei tietystikään pääse kokeessa tapahtumaan.
Simolla keitti aluksi aika pahasti mutta jälkikäteen sitten mietti, että olisi pitänyt viedä Lili reilusti taaksepäin siihen kohtaan, jossa se varmasti oli jäljellä. Harhat/hukat ei todellakaan ole olleet Lilin ongelma, joten itse en tekis tästä sellaista. Tiistaina onneksi Simolla jälkitreenit, joten pääsevät pian tekemään korjaavan jäljen.
Ramolle samoin kuusi keppiä, jäljen pituus 400 m? Jana oli 40 m? Vanheni ehkä 1,5 h. Siististi taas jana, hieman koukkasi välillä lievästi oikeaan, mistä S huomautti, että mun ei pidä pysähtyä odottelemaan tossa, mitä se tekee, vaan jatkaa itse oikeaan suuntaan, jotta tarvittaessa koira ottaa musta suuntaan eikä lähde oikomaan. Varsin suora kuitenkin Ramon suorituskin. Nappasi jäljen varmasti ja lähti oikeaan suuntaan. Melko pian 90 kulma vasuriin, selvitti tosi nätisti.
Jäljestys oli tosi varman oloista ja pystyin itse keskittymään omiin askeleisiin ja pystyssä pysymiseen, vauhti oli oikein sopiva. Kaikki kepit 6/6 löytyivät hyvin. En ollut merkannut jälkeä muuta kuin janan ja vikan kepin. Ennen vitoskeppiä oli hiekkaisen metsätien ylitys, joka sekin meni oikein varman oloisesti.
Suht helpot perusjäljet siis Ramolle molempina päivinä mutta olin kyllä oikein tyytyväinen sen tekemiseen. Kun itse vaan pysyy rauhallisena ja alusta pitäen antaa Ramolle vain just sopivasti tilaa, menee tosi nätisti.
Lauantaina myös tottistelin molempien kanssa. Lili ensin. Seuraaminen oli taas hieman hillitöntä, mutta parani loppua kohden. Jäävät menivät hyvin (istu, maa, seiso). Luoksetulon loppuasentoja lyhyehköllä matkalla, onnasivat nämäkin. Kapulan luovutuksia ja siitä perusasentoon, oikein mallikkaita myös nämä, tarjosi heti alusta siistejä perusasentoja eikä jättänyt vajaaksi.
Sitten Rampen kera, Simo laittoi Lilin paikallaoloon siksi aikaa. Aluksi ei meinannut L pysyä makuussa, mutta se johtui varmaan mun iloisista naksutteluista ja vapautuksista Rampelle… Hillitsin itseäni palkatessa pikkukoiraa ja sitten Lilpekin pysyi.
Ramon kanssa seuruuta ja perusasentoja ja jäävät. Molemmat jäävät menivät hyvin, nyt istuminenkin ekasta kerrasta alkaen. Kapulan pitoa ja noutamista, parani! Jämerämpi ote selvästi, hyvä oli saada toistoja, niin alkoi Ärrä tajuta, mitä hain. Ja vieläpä melkein karseimmalla kapulalla mitä meiltä löytyy.
Ja pääsivät rekkulaiset vielä uimaankin. Lili nössöili aluksi (viileä vesi?) mutta tsemppasi sitten sekin veteen ja hauskaa näytti olevan. Illalla laitettiin molemmille Expotit vielä niskaan, varmaankin tämän syksyn viimeiset?
Kommentit