Perjantaina suunnattiin mökille. Loppumatkasta Simppa kaahasi mutkat vähän turhan suoriksi ja Rampe voi pahoin häkkiinsä. Aiemmin ei oo näin käynyt mutta tolla mutkatiellä ei mikään ihme. Onneksi oltiin pian perillä ja R pääsi raittiiseen ilmaan.

Koissuilla olikin sitten ilo ylimmillään, kun päästiin perille, ja mökin piha sai kyytiä… Onneksi ei vielä pahemmin mitään kukkia tms. Simon äidin istutuksia saatu tuhottua.

Lähinnä viikonloppu vaan oltiin ja relattiin – ja mä väänsin tota hiton gradua. Tavallaan sitä on kauheen hauskaa tehdä, mutta toisaalta nyt on sellainen vaihe, että se pyöriin nonstoppina päässä, mikä on aika rasittavaa. Koitan saada sen nyt viimeistään kesäkuun loppuun mennessä valmiiksi, jotta voisi sitten kesällä oikeesti lomaillakin.

Lauantaina käytiin sentään jäljet tekemässä molemmille. Simo tallasi Lilille, ehkä 500 m pitkä. Seitsemän keppiä, kaksi suoraa kulmaa. Lyhykäinen jana meni tosi hyvin, L lähti varmasti ja vauhdilla jäljestämään oikeaan suuntaan. Aika pian kävi kuitenkin kumma juttu, L jäi haistelemaan pienen kuusen juurelle pitkäksi aikaa, ties mikä ihana haju siinä sitten ollut. Alkujälki on vähän kaahotusta, ei pahasti, mutta vauhtia oli aika lailla, itse olin sitä mieltä, että alkujäljestä voisi reilusti hidastaa Lilin menoa, jos se tuppaa menemään noin vauhdilla. Ennen ekaa keppiä Lili vähän sekoili jäljen kanssa, näytti vähän, että meinasi lähteä oikomaan, jälki nimittäin kaarsi siinä vasuriin. Simo vähän jelppasi, eka keppi olisi saattanut jäädä ilman. Muut kepit löysi itse ja kulmat meni hyvin. Ihan lopussa tuntui, että puhti meinasi loppua! Muuten ehkä puolivälin maissa jäljestys oli jo paljon rauhallisempaa ja keskittyneempää.

Ramolle ehkä 200 m:n jälki, mä tallasin. Vähän oli hankala maasto, osin kallioista pohjaa ja osin risukkoista. Alussa nameja joka jäljellä, sitten ehkä joka 5.llä. Hankalissa paikoissa taas jokaisella. Keppejä oli viisi. R jäljesti tosi hienosti: keskittyneesti, tarkasti ja varmasti. Ei kouhkannut ollenkaan ja hienosti selvisi tässä vähän haastavassa maastossa. Keppeihin reagoi neljällä joko haistelemalla, pysähtymällä tai ottamalla kepin suuhunsa. Vika keppi meinasi jäädä, en tiedä, johtuiko siitä, että haistoi mun sivulle lähtevät askeleet (jälki loppui tähän), kun meinasi ryykätä jäljeltä oikealle. Avitin kuitenkin siten, että löydettiin vikakin. Mietin, että voisi seuraavaksi ottaa vain vaikka pari keppiä jäljelle ja niissä sitten superjuhlat (joita kyllä ollaan tähänkin asti kepeillä harrastettu). Ollaan mietitty tuota ilmaisua. Maahanmeno olisi kiva, mutta toistaiseksi R:lle näyttää kyllä luontaiselta ottaa kepit suuhunsa. Mietitään…

Illalla heittelin eka Rampelle mereen keppiä, ei penska ihan vielä uskaltanut uimaan asti mennä. Reippaasti meni kyllä niin pitkälle, kun jalat ylsivät pohjaan, mutta siitä eteenpäin ei kantti vielä kestänyt. Nokkaansa se myös tunki ongelmitta veteen keppejä kalastellessaan :-) Lilikin pääsi keppejä hakemaan, se meni veteen aika nopsasti. Ekaksi piti kyllä tovi haukkua mutta kyllä se sitten haki niitä kivasti vedestä. Katotaan, josko tuo Rampekin saataisiin uimaan viimeistään siinä vaiheessa, kun itse uskaltaa mennä veteen myös…

Tänään oli tarkoitus tehdä esinetreenit molemmille, mutta laiskuus iski, ja mentiin vaan metsälenkille koirien ja kameran kera. Ihana auringonpaiste!