Maanantaina juoksulenkkiä taas pukkasi. Ja sen jälkeen vietin illan vatsavaivaisena sohvalla. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin syypää oli ehkä hieman ylikypsä parsakaali… Jäi sitten halli väliin, höh.

Tänään lenkkeiltiin koko lauma, jonka jälkeen Lilille vihdoin (!) rullantuontitreenit käyntiin. Tehtiin varmaan viitisen toistoa. Kamalasti on intoa pienessä koirassa. Muuten ei ongelmia, ottaa rullan aika nopsasti suuhunsa, mutta Simon piti kannustaa tuomaan se. Jatketaan harjoituksia. Tää oli Lilin mielestä ainakin varsin hauskaa :)

Lenkin jälkeen T&T-tottikset Vermossa. Ramo näki kun vein ensin eteenmenolelun ja sitten tunnarikapulan. Tunnarista siis aloitettiin. Yleensä on tehty tää vikana ja huomasi, että oli virtaa enemmän. Ajautui hassusti kapuloiden väärälle puolelle ja oli vähän hätäinen. Maistoi kahta väärää ennen kuin nappasi oman. Palkka tästä kuitenkin. Illalla olis pitänyt ottaa toinen treeni mutta unohtui… Sitten seuruu, T&T käyskentelivät häiriönä ympärillä. Aluksi piti aivastaa kerran ja loppuperusasento oli vähän vino, muuten tuntui hyvältä. Sitten liikkeestä istu. Valmistelutaputtelussa R nousi seisomaan, täytyy tossa nyt vähän skarpata. Muistan tehdä tuon aina silloin tällöin, ihmekös ettei muista. Istumista sitten vähän hinkattiin. Sinänsä itse liike oli hyvä ja nopea mutta kun kävelin koirasta poispäin, tuppasi se hivuttamaan itseään mun perään. Tätäpä nyt siis treeniin. Tuo johtuu varmaan osittain siitä, että luoksetulot teen yleensä istumisesta, joten se on oppinut ennakoimaan sitä? Ja tietysti yksin treenaaminen voi tässäkin näkyä.

Oman (kivan!) tokokapulan vauhdikas palautus. Oli oikein vauhdikas ja Tintti halusi nähdä tokonoudon, joka tehtiin ja meni hyvin. T kyseenalaisti sen, miksi treenaan kivalla kapulalla, kun siinä ei ole ongelmia. Sinänsä aivan totta. Taka-ajatus on kuitenkin ollut se, ettei aina olisi niitä ei-niin-kivoja kapuloita = noudosta tulee tylsä liike. Mietittiin, että voisi tehdä niin, että esim. yksi kivan kapulan palautus, yksi epäkivan ja loppuun vielä yksi kivan. Lainasin sitten Saimin epäkivaa ja tehtiin sillä palautus. Joka oli oikein hyvä. Loppuun vielä se eteenmeno. Lähetin koiran aivan väärään paikkaan mutta sinänsä hyvä eteenmeno (ilman maahanmenoa). Loppuleikit vielä.

Ennen kotia lähtöä haukutukset. Tiina kahdesti, Tintti kolmesti. Hyvin haukkui, tosin vikalla ei kerta kaikkiaan löytänyt Tinttiä useasta lähetyksestä huolimatta ennen kuin T näyttäytyi lumikasan takaa. Tuli myös tietynlaisia ahaa-elämyksiä, joita pitää vielä vähän miettiä tarkemmin.