Simo & Lili läksivät tänään heti seiskan jälkeen Lohjalle jälkikokeeseen ja mä jäin kotiin ensin nukkumaan ja sitten jännittämään. Kovasti olisi mieli tietysti tehnyt lähteä katsomaan koetta, mutta luulen, että mun jännittäminen ja “hyvät neuvot” Simolle ennen koetta, sen aikana ja jälkeen eivät olisi auttaneet. Ja Lili saattaisi hyvinkin ottaa musta myös häikkää, etenkin tottiksessa.

Jälkikokeen hengessä tein Rampellekin jälkitreenin aamulla ihanassa syysauringossa. Mentiin ihan uuteen paikkaan Lintuvaaraan. Kävin tallomassa jäljen ja sitten tehtiin vajaan puolen tunnin lenkki lähistöllä eli jälki vanheni vaan tuon puolisen tuntia.

Jälki ehkä vaan reilu 100 m pitkä. Kuusi keppiä, kaksi suoraa kulmaa, pari polun ylitystä ja iso rungon ylitys. Kaikki kepit nousivat. 5 täysin ilman mun apua, yhdellä (olisko ollut kolmonen?) vähän pidin vastaan, kun neiti olisi saattanut kaahottaa ohi.

Vauhtia oli ekalla puolikkaalla vähän liikaa. Pysäytin menon kuitenkin kohelluksesta ja jatkettiin vasta kun R vähän rauhoittui ja nenä laski maahan. Polun ylitykset ja kulmat menivät hienosti, ekalla kulmalla tosin vauhtia oli paljon, mutta suht nätisti meni kuitenkin. Toinen puolikas sujui jo rauhallisemmin ja jäljesty oli oikein keskittyneen oloista ja tarkkaa.

Harhajälki saattoi olla, ainakin yksi oli varmasti, kun näin yhden sienestäjän, joka taatusti meni jäljen poikki. En kuitenkaan missään vaiheessa huomannut, että R olisi reagoinut harhaan. Jäljen olin merkannut vessapaperilla. Ja nehän sinne metsään sitten jäivät, tajusin juuri...

Ai niin, lähetin Ramon vähän niin kuin janalta vain reilun metrin päästä ja totesin mielessäni, että tähän janatreeniin pitää nyt kysyä neuvoa viisaammilta. Lilillähän janatyöskentely/jäljen etsiminen ei oo vahvoin puoli enkä halua samaa ongelma Ramolle. Joten jos joku jälki-immeinen saattuu tämän lukemaan, niin vinkkejä otetaan vastaan siitä, miten jana kannattaa opettaa!

Nyt vaan ootellaan tuloksia Lohjalta...