Mieletön lumipyry eilen koko päivän. Töiden jälkeen tarvottiin mun veljelle kylään varsin talvisissa maisemissa. Aika ihanaa, että tänä talvena on täälläkin ollut oikeasti talvi. Vähän aikaa saisi vielä jatkuakin mun puolesta. Niitä kurakelejä ei vielä jaksaisi.

Viime kerrasta Ollilla oli aikaa ja etenkin Ramosta huomasi, ettei ollut poikia nähnyt hetkeen. Lili osaa olla nätisti lasten kanssa ja lähtee pois tilanteesta, jos sitä alkaa ahdistaa. Ramo on jotenkin terävämpi ja sen kanssa saa olla tarkka, ettei se räjähdä (ja pelästytä poikia), jos tuntee olonsa epämukavaksi. Kun pojat hyppivät ja kiljuvat, se voi olla R:lle liikaa ja pitää seurata koko konkkaronkan touhuja. Tänään oli yksi tilanne, jossa näytti siltä, että Ramo meinaa pysäyttää ”riehuvan lampaan”, ja käskin sen hyvissä ajoin muualle. Ajattelin nyt ottaa lapsisiedätystä etenkin Ramolle lähiaikoina. Mennään katselemaan mäkeä laskevia lapsia ym., eiköhän se siitä. Ja täytyy käydä treffaamassa sellaisia tuttujen lapsia, jotka on koiriin tottuneet eivätkä tee niistä niin isoa juttua.

Tänään taivaalta tuli taas jotakin, nyt kylläkin märempää. Rampen kanssa käytiin bongaamassa lapsia ja muuta melua ihmisten ilmoilla. Mentiin mm. ihan vierestä mäkeä laskevia lapsia, ei tuo välittänyt yhtään. Eli jänniä on vaan ne lähellä olevat ja hyppivät ja silmiin tuijottavat tapaukset. Jatkamme kuitenkin bongailua. Vähän otettiin myös pikatottista urheilupuiston parkkiksella, perusasentoja ja seuraamisia lähinnä. Oon liiaksi jumittanut paikan ja asennon hinkkailuihin, pitäisi alkaa nyt pidentämään seuruupätkiä.