Viikonloppu vietettiin EPK:n leirillä Hiidenhelmessä. Oli oikein hauska ja hyödyllinen leiri. Ekaa kertaa Hiidenhelmessä ja toimiva paikka tuntui olevan. Joustava emäntä, OK tottiskentät, hyvät maastot ja mukiinmenevät sapuskat. Sää oli suht rankka eli helteet jatkuivat. La-ap tosin saatiin vähän sadetta raikastamaan mutta ip, kun maastoihin suunnattiin, oli taas kiitettävän lämmin.
Tottikset
Pe-iltana otettiin pikkutottikset iltapuhteena mutta niissä ei tainnut olla mitään ihmeellistä mainittavaa. Ramolla perusasennot aluksi vähän vinoja, täytyy näitä nyt hinkkailla lähiaikoina taas kuntoon. (Täällä video peruspuuhista; videoissa ei mitään kovin kummoista, kunhan itselle muistiin.) Liikkeestä maahan ei ollut heti muistissa... Vauhtinouto suht OK, samoin eteenmeno lopussa. Lilin ja Simon puuhia en ihan kokonaan nähnyt, kun oli ottamassa porukkaa vastaan.
Lauantaiaamuna meille saapui tottista kouluttamaan Suski Korri, josta molemmat tykättiin. Mukava, reipas ja sopivan suora ja selkeä tyyli.
Sekä Lili että Rampe olivat esimerkkikoirakkoina. Lilillä ”ongelmana” liikkeestä jäävät, erityisesti seisominen, johon haluttiin ns. ilmettä, kestoa ja suoritusvarmuutta. Lili on siis sinänsä tehnyt seisomisen suht mallikkaasti mutta ongelmana ollut välillä se, että L on Simon loitotessa sen luota kauemmas ottanut askelia perään ja ilme on vähän lösähtänyt. Suskin neuvojen mukaan tekivät sitten jännitettä ko. liikkeeseen. Eli ideana se, että koira oppii odottamaan pallon/palkan lentoa paikallaan tietäen, että ohjaaja aina palaa sen luokse ja sitten palkka lentää. Eli käsky, ohjaaja kävelee X etäisyydelle (jota vaihdellaan), ohjaaja kääntyy suht nopeasti, pallo tms. palkka esiin, ohjaaja ”hiipii” hitaasti koiran luo ja palkka lentää. (Täällä yksi esimerkki, jossa Simo tosin voisi vielä hiipiä hitaammin... Lisäksi näkyy, että Simo lievästi kenottaa seuruussa.) Lilistä näki heti sen efektin, jota tuolla tavoiteltiin: suu meni keskittyneesti kiinni ja L silmin nähden odotti palkan lentoa. Toki välillä tulee tehdä myös niitä, että pallo lentää (koiran YLI, ei päin tai ohi tai eteen) heti koiran seisahduttua nopeasti. Myös istumiseen ja maahanmenoon tätä voin käyttää. Istumisessa palkka samoin koiran yli, mm:ssa koiran jalkoihin.
Ramon kanssa ongelmana oli hyppynouto ja lähinnä ote kapulasta ja takaisin päin hyppy. Eli R on välillä hypännyt kapula suussa huonosti ja kolauttanut esteeseen. Ongelma mielestäni johtunut nimenomaan huonosta otteesta kapulasta. Suski neuvoi tekemään niin, että noutoa treenataan ylipäätään paljon esim. patukalla eli muulla kuin kapulalla. Meidän treenissä tehtiin ensin patukalla tasamaanouto, sitten patukalla hyppynoutoja. Sitten taidettiin tehdä kapulalla tasamaa ja hyppynoutoja. Suskin mukaan otetta kapulasta voidaan saada paremmaksi siten, että ohjaaja karkaa koiralta, jolloin sillä tulee kiire ja parantaa otettaankin. Ohjaajan kannattaa siis lähteä karkuun heti kun koira tarraa patukkaan/kapulaan ja sitten vaihdella sitä hetkeä, jolloin lähtee juoksemaan. Luovutusasentoa ei näissä treeneissä pääsääntöisesti kannata vaatia vaan Suski neuvoi tekemään pitoharjoituksia/luovutusharjoituksia erikseen. Tämä tuntuikin toimivan Ramolle hyvin. (Täällä ensin tasamaanouto kapulalla ja sitten esteen yli + vähän säätöä, koira meinaa karata eikä ohjaaja osaa heittää kapulaa... Tässä vähän onnistuneempi, josta näkyy paremmin myös koiran ote kapulasta.) Lisäksi pitää muistaa treenata vinoja paluita esteen yli.
Myöhemmin Suski vielä neuvoi pitotreenistä/kapulasta/noudosta. Suski ottaa kapulan peliin abaut heti kun pentu on saapunut taloon. Iltaruuan yhteydessä S ensin hipelöi kapulaa itsekseen, jolloin pentu alkaa yhdistää jo kapulan näkemisen hyvään mielentilaan ja erittäin mieluisaan asiaan (olettaen että pentu syö mielellään). Sitten vähitellen lisätään vaatimustasoa sen suhteen, mitä pennun odotetaan tekevän kapulalle. Aluksi ote on höllä, ja otteen parantamista Suski tekee kevyesti hemputtamalla kapulaa koiran suussa ylös-alas, ei siis mitään kiskomiskilpailua tms. Vähitellen aikaa pidennetään ja tätä voidaan tehdä esim. laittamalla kevyesti molemmat kädet molemmin puolin kuonoa (ei mitään pakottamista kuitenkaan), jolloin koira saadaan pitämään kapula hetken pidempään suussa. Näitä pitoharjoituksia sitten runsaasti erikseen varsinaisesta noudosta, joka tehdään esim. patukalla.
Lisäksi saatiin kädestä pitäen opastusta kapulan heittämiseen. Laipasta kiinni, peukalo päällä, polvien notkistus ja kierrettä peliin. Useita kertoja kuivaharjoitusta alle ja kyllähän tuo tekniikka on paljon parempi kuin ei-tekniikkaa-ollenkaan, jota on noudatettu aiemmin. Täytyy muutama kuivaharjoitus vielä saada alle tosin... Lisäksi täytyy muistaa se varsin yksinkertainen asia, ettei itse aseta suoraan keskelle estettä: itse vähän keskilinjan oikealle puolelle, jolloin koira on keskellä estettä.
Muitakin hyviä vinkkejä saatiin. Esim. eteenmenoa Suski tekee ns. monipallotekniikalla. Ensin tietysti varmistetaan, että em-palkka on koiralle erittäin mieluinen. Sitten hommataan esim. kolme tällaista hyvää palkkaa ja laitetaan ne riviin kentän päätyyn. Sitten koira lähetetään kolme kertaa eteen. Joka kerta se saa juosta täysillä palkalle ja sitten takaisin. Jos palkka on pallo, ohjaaja pelaa koiran kanssa sen tuotua pallon. Ja sitten uusi lähetys. Näin saadaan toistoja liikkeeseen.
Em:n maahanmenot Suski neuvoi harjoittelemaan erikseen. Kun koira osaa maahanmenon ohjaajan lähellä, sen voi esim. antaa remmissä apparille tai sitoa tolppaan ja sitten käskyä peliin, kunnes koira tekee oikean liikkeen. Kun yhdistetään ekaa kertaa eteenmenoon, Suski neuvoi huutamaan käskyn ajoissa (ei vasta kun koira on kentän laidalla) ja juoksemaan koiran perään tarvittaessa. Jotta koira ei opi tulemaan ohjaajan luo, jos se vaikka ei muistakaan tehdä mm:a kauempana.
Maahanmenoja Suski kertoi tekevänsä eteenmenojuoksuun yhdistettynä harvoin ja yleensä esim. sillä kakkostoistolla, jotta eka ja vika toisto aina vauhdikkaita. Jos maahanmenokäskyä ei tule, Suski ei huuda koiralle mitään (ei kehua eikä vapaata eikä mitään), jotta koira oppii, että kun ohjaajalta tulee tuossa tilanteessa ääntä, tarkoittaa se aina maahan-käskyä.
Iines sai neuvoa hyppyesteestä ponnistamiseen. Varsin yksinkertainen neuvo: esteen päälle joku irtonainen rima, joka tippuu, jos koira ponnistaa esteestä. Jos rima tippuu, ei palkkaa ja uusi yritys. Tämän idea siis opettaa koiralle mielleyhtymä: puhdas hyppy = palkka, riman tippuminen/esteeseen osuminen = ei palkkaa.
Muutama ns. yleinen asia:
- pitää kertoa koiralle selkeästi a) kun se tekee oikein ja b) kun se tekee väärin
- palkka selkeästi oikeasta asiasta
- tärkeää etenkin pennun kanssa: vietin rakentaminen myös ruokapalkkaan -> tavoittelu, ei saa ilmaiseksi
- monien koirien kanssa hyvä jättää ylimääräiset koskettelut ja höpötykset ym. pois ja tehdä ohjauksesta selkeämpää
Sunnuntaina Rampen kanssa vielä viimeiseksi ennen kotiin lähtöä tottista. Oikein hyvä tekemisen meininki vaikka ennakoin, että rekku saattaisi olla väsy leirin jälkeen. Perusasentoja ja eri mittaisia (suht lyhyitä) seuraamisia. Vinoutti muutaman pa:n mutta parempi kuin pe. Liikkeestä istumista, jossa tarjosi seisomista aluksi. Noutoja ensin patukalla, sitten uudella kapulalla (ostin Suskilta), jossa juuttiosa keskellä. Ekalla Ärrällä kesti saada ote kapulasta, joka oli sen mielestä selvästi ”liian” painava. Toka oli oikein hyvä, ei enää ongelmia otteen saamisessa. Juoksin karkuun molemmilla ja Rampe oli varsin ripeä.
Lopuksi kolme eteenmenoa sapuskapurkille. Ekalla lähti hyvin mutta kaarsi vähän apparina olleen Hannan kautta purkille (H kävi avaamassa seuraavat purkit). Tokalla oikein hieno eteenmeno, kolmannella ei ollut vauhtia ihan yhtä superisti kuin tokalla mutta hyvin kuitenkin. Täytyy kokeilla palloilla seuraavalla kerralla tai sitten niin, että sapuskapurkeissa 1 ja 2 on vähemmän herkkua ja vikassa enemmän.
Lili teki myös pienen session eli makaili paikallaan Ekkon treenatessa. Oli aluksi suht levoton ja ryömi (!) Simoa kohti. Simo kävi korjaamassa uudelleen makuuseen ja sujui sitten paremmin. Muutama liikkeestä seisominen Suskin ohjeiden mukaan ja pallopelit ja sitten kotimatkalle.
Jäljet
Sekä Lilille että Ramolle jäljet la ja su. Lauantaina tallasin Lilille, Maria Ramolle. Lilille suht pitkä jälki, ehkä 800 m? Keppejä oli 8, ja stumppasin ne kunnolla maahan. Eli keppi askeleen päälle ja sitten polkaisu päälle, jolloin keppi siis puoliksi piilossa sammaleessa tms. Tällä tarkoitus siis hakea tarkkuutta keppien kanssa, kun koira hogaa, että pitääkin tehdä oikeasti vähän enemmän duunia, jotta kepit löytyvät. Maasto oli suht helppoa, mutta vaihteli aika paljon eli perus sammaleista kuusimetsää, välissä suomaista kosteampaa ja kuivempaa risukkoa. Aivan jäljen lopussa ja ennen 8/8-keppiä metsätien ylitys.
Jana oli varsin hyvä ja jäljetys ylipäätään varsin siistiä. Kepeistä nro 2 jäi, muut nousivat hienosti. Ennen toista keppiä maasto vaihtui selvästi helposta sammaleesta varvikkoiseen ja kosteaan suohon, mikä ehkä vaikeutti? Näitä kannattaa muistaa treenata. Metsätien ylitys sujui hyvin, vaikka koira oli selvästi jo suht väsynyt siinä vaiheessa.
Ramolle siis Marian talloma jälki, jota ei ollut merkitty kuin janan osalta + vika keppi. Keppejä neljä. Jana (15 jäljelle lähetyspisteestä) sinänsä siisti mutta otti takajäljen ja sen jälkeen hieman pyöritti. Jäljestys oli tarkkaa ja varman oloista. Itsellä oli ihan erilainen olo kulkea koiran perässä, kun oli vieras jälki eikä merkattu. Kaikki kepit löytyivät hienosti ja olin oikein tyytyväinen Ramon työskentelyyn. Se tekee kyllä tarkkaa työtä ja vaikka välillä tekee kiekkoja ja tarkistaa jäljen viereen, palaa varmasti ja nopeasti takaisin eikä oio näissä tilanteissa (kuten L välillä tuntuu tekevän, kun on kiire takaisin jäljelle). Vedin kerran nokalleni eikä häirinnyt koiraa. Hieno likka!
Sunnuntaina Maria talloi Lilille lyhyemmän jäljen (300-400 m?), jossa kolme keppiä. Laiska minä en lähtenyt mukaan mutta hyvin sujui kuulemma ja kaikki kepit löytyivät.
Ramolle jäljen tallasi Ari, joka ekalla kerralla eksyi ja tallasi sitten takaisin löydettyään uuden :) Jälki oli saman mittainen kuin Lilille ja kolme keppiä, merkattu vain jana ja vika keppi. Janan teki taas nätisti eikä ottanut takajälkeä. Ekat kaksi keppiä löytyivät hienosti ja oli taas tarkkaa tekemistä. Sitten kävi koirasta riippumaton moka eli Ari oli vahingossa kävellyt jäljen ristiin ja Ramo pyöritti pitkään risteyskohdassa ja sekotti jäljen. Ei voi koiraa syyttää. Vein oikeaan kohtaan ja jäljesti tästä muutaman kymmenen metriä tarkasti vikalle kepille, joka nousi ongelmitta. Harmillinen kämmi mutta noita joskus sattuu ja tuskin koiraa rikkoi.
Oltiin molempien jäljestykseen oikein tyytyväisiä. Jaksoivat hyvin helteestä huolimatta. Ramon kanssa oli erityisen kiva nähdä, että vieraat jäljet menivät hyvin, niitä kun ei ole kovin usein tehty. Maaston puolesta kyllä sinne kokeeseen uskaltaisin, täytyy nyt katsoa vielä tottis kuntoon, josko sitä sitten… Ja toki maastossa pitää saada nyt jälkiä tehtyä, jotta saadaan suoritusvarmuutta.
Esineet
Esineitä pe, la ja su. Pe leiripaikan pihapiiriin vähän vajaakokoinen ruutu, molemmilla ruudussa 3 esinettä, haetutettiin 2. Ruutu oli monelle aika haastava: korkeaa pusikkoa, oikeassa takakulmassa ”kävelytien” ruutuun ja ulos, risukkoa jne. Sekä Lili että Rampe tekivät kuitenkin hyvin duunia ja sallitussa ajassa pari esinettä ylös.
La ja su tallattiin täyskokoinen ruutu jälkimaastojen viereen. Suht helppo maasto, paitsi risukkoa täälläkin jonkin verran. La Rampe haki kolmesta esineestä yhden, Lili kaksi. Ärrän esine löytyi suht nopeasti, niin Lilikin eka, tokaa joutui hakemaan pidempään. L jäi hinkkaamaan ruudun vasempaan laitaan ja olin sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa voisi kutsua nopeammin pois ja lähettää muualle. Su taisi taas olla kahden esineen haku molemmille. Lilille siis ens kerralla ehdottomasti yksi tai sitten useampi kuin 2…
Muut
Leirielämä sujui koirilta varsin hyvin. Olivat rennompia kuin aiemmin mielestäni ja taisivat ihan oikeasti levätäkin huoneessa tai autossa väliajat. Lauantaina illalla molemmat pääsivät vielä pikkaisen agittamaan, kun Reine veti meillä hassunhauskat agitreenit :) Lili treenasi lainaohjaajan eli Piian kanssa :) Molemmilla taisi olla oikein hauskaa ja kiva oli myös katsella kaksikon menoa. Lili treenasi aivan tohkeissaan Piian kanssa ja veti hienosti putkea ja hyppyjä. Meikä teki sitten Rampen kanssa ja silläkin oli niin kivaa selvästi. Olisi aksa vaan hieno laji, jos jostain repisi siihen aikaa…
Kuviakin räpsittiin, koitetaan saada jakoon mahd pian!
Kommentit