Varoituksen sananen: PITKÄ kisatarina edessä :) Eli la-su 25.-26.9. vietettiin Lohjalla ensin Simo&Lili voittajan jälkikokeessa (la), sitten meikä&Rampe alokkaan vastaavassa (su). Järkkärinä Lohjan Papeko, tuomarina pääosin Reijo Rekorius. Lilillä lauantaina esineet tuomaroi Kari (?) Urhonen.

 

LILI

 

Lilin päivä alkoi koirien tarkistuksella, joka ei ollutkaan ihan kiva nakki Lilille. Esinetuomari Urhonen kumartui cowboy-hattu silmillään koiran takaa ja Lilihän sai sätkyn. Räkytti hetken mutta siru saatiin kuitenkin luettua ja peräpää tsekattua. Noita pitää kuitenkin treenata! Tällaista ei ole aiemmin esiintynyt, mutta toisaalta Lilin edellisestä kokeesta oli kulunut se 2 v.

 

Aamulla oli pilvistä, mutta Lilin suorittaessa alkoi aurinko paistaa ja sitä jatkuikin sitten lopun päivää. Jäljelle kun pääsivät lämpötila oli kesäinen +20…

 

Varsinaisen päivän eka suoritus oli tottis. Koiria oli 12, joista 10 parasta oli pääsemässä maastoon. Ekasta kahdesta parista yksi koirakko keskeytti ja yksi sai alle 70 pistettä, joten S&L:n kohdalla jo tiedettiin, että minimi 70 riittäisi maastoon.

 

Simo ja Lili olivat toisessa parissa ensin paikkamakuussa. (Täällä video ilmoittautumisesta ja makuuseen menosta.) Makuu oli ennen koetta aiheuttanut päänvaivaa eli Lili oli ollut treeneissä tosi levoton makuissa ja noussut muutaman kerran istumaan. Niin kävi nytkin. Lili nousi pariin kertaan istumaan, kävi kyllä uudelleen maahan, ja muutenkin ryömi vähitellen eteenpäin siten, että se oli selvästi paalulta siirtynyt kohti Simoa. Paukkuihin ei juuri reagoinut, vaikka ne tuolla kentällä kuuluivat jotenkin tosi kovina. Tuomari kuitenkin antoi arvosanaksi tyydyttävän eikä maininnut istumaan nousemisesta mitään. Pakosti kyllä huomasi sen, koska Lili istui jonkin aikaa yhdessä välissä. L ei kuitenkaan onneksi lähtenyt Simon luokse.

 

Sitten itse liikkeisiin. Seuraaminen oli sivusta katsoen oikein hyvä. Juoksussa edisti vähän ja tuomari huomautti lievästä vinoudesta. Ääntä ei kuitenkaan juuri päässyt ja kontakti pysyi paria ihan lyhyttä hetkeä lukuun ottamatta tosi hyvin.

 

Jäävät: istuminen oli hyvä. Maahanmeno selvästi treenejä hitaampi, seisomisessa otti useita askeleita Simon perään. Ihan OK kuitenkin. (Täällä video seuruusta ja jäävistä.)

 

Tasamaanouto oli suht OK. Otti vähän huonosti kapulasta kiinni, minkä vuoksi paluuvauhti oli hitaampi kuin menovauhti. Lisäksi tiputti kapulan Simon jalkoihin, mitä tätäkään ei ole tainnut ikinä tapahtua (video). Hyppynouto oli hyvä, tosin ihan vähän taisi osua esteeseen paluuhypyssä. A-nouto oikein mallikas myös. (video estenoudoista) Eteenmeno oli vähän vino mutta vauhdikas ja koira meni ekasta maahan, tosin suht hitaasti. Malttoi odottaa Simoa rauhassa.

 

Loppusaldo oli 87 pistettä. Paras koirakko (EPK:n Riikka&Miina, joka voitti koko kisan) sai 92, joten ei ollut iso ero. Tyytyväinen pitää ehdottomasti olla! Tuomari tykkäsi Lilistä kovasti, kehui menoa temperamenttiseksi ja piti koiraa erinomaisesti koulutettuna :) (Täällä video arvostelusta.) S&L:n parina oli sakemanni ja vanhempi mies ja vaikka he taisivat abaut kaikessa sinänsä onnistua, pari sai huonommat pisteet ilmeisesti juuri koiran ”huonomman” temperamentin takia. Simo sai taas vähän palautetta, pitää odottaa tuomarin käskyjä paremmin ja osata säännöt… S pysähtyi seuraamiskaaviossa turhaan odottamaan tuomarin lupaa ja jossain kohtaa ei taas sitä odottanut, vaikka olisi pitänyt.

 

Tottiksen jälkeen sitten maastoon, jäljen vuoro. Jälkipaikka oli varmaan ainakin puolisen tuntia Hankoon päin Raaseporin teollisuusalueen ympäristössä. Simo sai jäljen nro 2, joten ei jouduttu kovin kauaa odottelemaan omaa vuoroa.

 

Simo tarinoi: Jana sujui Lilillä melko hyvin. Tuomari huomautti tosin heti, että liinaa pitää päästää 10 m, joten jouduin päästämään koko liinan (10 m liina). Kerran lähti n.15 m kohdalta hieman kiertämään vasemmalle mutta korjasi sitten ja eteni aivan alueen takarajalle, josta nosti jäljen. Tuomari huusi takaisin janalle ja tästä sitten alkoikin hankaluudet. Lili ei nostanut jälkeä ihan tarkasti ja haahutti vähän jäljen päällä. Lisäksi en kuullut lainkaan, mitä tuomari huusi, joten en ollut varma, oliko koira vähän alueen yli ja tuomari komensi siksi ja oltiinko vain takajäljellä, vai huusiko jo seuraavaa paikalle. Sen verran kuitenkin tajusin, että jossain tässä menee jälki. Käskin Lilin toiseen suuntaan ja vaihtoi hyvin, jonka jälkeen kuitenkin meno oli hieman epävarmaa niin koiralla kuin ohjaajalla. Sillä hetkellä en nimittäin ollut varma, että käänsinkö koiraa oikein vai huomauttiko tuomari muusta syystä.

Vähän matkan päästä Lili sai selvästi jäljen ja meno oli melko varmaa. Ajoittain jäljellä kuitenkin oli selvästi epävarmoja paikkoja ja melko laajoja tarkistuksia, mitä L ei melkein koskaan tee. Keppejä ei alkanut nousta ja alkoi itsellekin tulla vähän epävarma olo.  Arviolta 1 km jälkeen tuli sienestäjiä vastaan ja Lili ilmaisi maahan menolla kanttarelleja. Siinä vaiheessa sitten olin varma, että nyt ollaan eri jäljellä kuin pitäisi. Vähän aikaa mietittyäni otin liinan irti ja juotin koiran ja suuntasin takaisin janapaikalle.

 

Jana löytyikin suht helposti ja lähetin koiran uudestaan. Nyt nosti jäljen hyvin ja lähti painelemaan normaaliin tapaan, joskin hieman väsyneenä. Olo oli mahtava, kun ensimmäinen keppi nousi: ”jee, jäljellä mennään”.  Valitettavasti tuo 1 km väärä jälki kyllä rokotti koiraa ja maasto tuntui olevan osittain kulmien kohdalta aika vaikea. Olin kuitenkin ensimmäisellä harhalla kulkenut jäljen ainakin muutamaan kertaan yli (gps:tä katsoin), joten tämäkin saattoi vaikuttaa, tiedä häntä. Se ei kuitenkaan sekoittanut Liliä ainakaan niin, että jälki olisi vaihtunut. Neljännen kepin jälkeen tuli kulma, jossa Lilillä oli selvästi vaikeuksia ja jouduttiin käymään kulmassa useampaan kertaan ennen kuin lähti ”oikeaan” suuntaan. Siinä vaiheessa oli jo mennyt 50 min lähdöstä. Kulman jälkeen huomasin, että jäljestys ei ollut niin varmaa ja tod. näk. pitkä ”harhajälki” alkoi painaa. Koska oltiin jo niin paljon yliajalla ja kepit piti palauttaa juotin koiran, palkkasin ja lähettiin juoksemaan kohti palautuspistettä. Kepit 15 min myöhässä palautukseen. Itse jäljeltä saatiin sitten 0 p, koska kepit palautuivat yliaikaa ja menivät siis hylkyyn.

 

Se, mitä tuossa todennäköisesti oli tapahtunut oli, että sienestäjä tms. (joita oli liikkeellä hyvän sään takia selvästi paljon + klo oli jäljelle päästessä jo 14) oli kävellyt jana-alueen poikki ja L nappasi sen jäljen, koska sen verran hyvin se kuitenkin meni niin pitkän matkaa, että en juuri epäillyt jäljellä olemista ennen kuin keppejä ei alkanut löytyä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseen, koska oikea jälki nousi uudella yrityksellä ja kisapaikalla katsoin jäljen kartalta eikä yhtään keppiä ei ollut jäänyt (5 ja 6 jäivät siis metsään) ja vika kulmakin oli mennyt lopulta oikein. Väsymys tosin alkoi näkyä, joten kuntoa voisi vielä olla enemmän. Toisaalta jäljestettiin tuossa ainakin 2 km verran todella hyvin.

 

Mitä tästä opimme: Liinaa tulee olla väh. 15 m ja merkki 10 m kohdalle, ettei tarvitse juosta koiran perässä. Jos tuomari jotain huutaa, on se tn. takaisin janalle ja etenkin jos ei sen jälkeen huuda mitään, niin silloin ollaan menossa oikeaan suuntaan. Tuomari varmasti huuda seuraavaa ennen kuin ollaan selvästi saatu jälki ja kadottu näkyvistä. Jos koira tuntuu epävarmalta, niin kannattaa silloin palata vaikka nopeasti takaisin ja lähettää uudelleen janalle (tämä ainakin Lilin kohdalla), tosin en oikein tiedä, mistä voi tietää ollaanko juuri oikealla jäljellä, jos joku muu on siitä ehtinyt kävellä, mutta se on sitten huonoa tuuria.

 

Leena jatkaa:

Janalta saivat pisteitä 37/40. Simo odotti, että takajäljestä olisi lähtenyt enemmän pisteitä. Tuomari kommentoi, että monella koiralla oli samanlaiset asiat, mistä pistevähennykset lähtivät: lyhyt liina (ohjaaja lähti koiran perään ennen kuin 10 m liinaa oli mennyt) ja takajälki. Useammalla koiralla keppejä nousi alle 6 tai jäljestys meni muuten mönkään esim. sienestäjien takia.

 

Viimeisenä olivat vuorossa esineet. Simo ensin pohti, että pitäisikö jättää väliin, koska Lili oli jäljen jälkeen ymmärrettävästi väsyneen oloinen. Kun tuli esineiden aika, Lili kuitenkin vaikutti suht pirteältä, joten Simo päätti kuitenkin osallistua. Esineissä tosiaan eri tuomari kuin tottiksessa ja jäljellä.

 

Ilmoittautuminen meni hyvin ja Lili malttoi odottaa. Simo lähetti Lilin ruudun oikealta ja Lili painelikin tomerana etsimään. Ekan esineen löytäminen kuitenkin kesti suht pitkään. Esine taisi olla joku tohveli. Toinen esine löytyi melko nopeasti toisen perään mutta sitten loppui aika.

 

Pisteitä tuli 20. Tuomari vähensi etsintäpisteitä siitä, että Simo antoi koiran huidella ruudun ulkopuolella (oikealla ja takarajan ulkopuolella) korjaamatta. Tähän menikin aika paljon aikaa ja jälkikäteen Simo oli samaa mieltä, että olisi pitänyt heti kutsua Lili pois ulkopuolelta, koska aikaa tuhraantui. Hyvin Lili kuitenkin jaksoi pitkästä päivästä ja jälkisähellyksestä huolimatta.

Tulosta ei siis saatu mutta tyytyväinen pitää silti olla. Lilillä oli tosiaan kuitenkin 2 v edellisestä kokeesta ja tänä vuonna treeniä suht vähän alla verrattuna aiempiin vuosiin. Tottis oli varsin hyvä ja jälkikin sitten sujui alkusähellysten jälkeen. Harmi tietysti, että keppejä ei yliajan vuoksi hyväksytty. Tosi paljon parempi kuitenkin, että Simo palasi janalle ja lähetti koiran uudestaan ja sai jäljestettyä neljä keppiä ja palkattua koiran niistä. PALJON paremmalla mielellä oli kaksikko varmasti tämän jälkeen kuin jos olisivat keskeyttäneet harhaan. Esineillä varmaan väsymys verotti vähän mutta siitäkin opittiin paljon, eli turhat haahuilut heti poikki, koska 5 min on lyhyt aika etsiä 3 esinettä. Lisää treeniä vaan :) Simo totesi kokeen jälkeen, että treenimotivaatiota olisi taas muille jakaa. Harmillista, että voittajan kokeita on täällä etelässä niin vähän ja paikat kiven alla. Lokakuussa olisi yksi koe, johon täytyy koittaa paikka saada, mutta yrittäjiä on taatusti rutkasti muitakin (muiden kisaajien kanssa puhuttiin aiheesta kokeen jälkeen).

RAMONA

 

Ramo oli koko pitkän lauantain mukana kisaturistina Lohjalla, ja etukäteen mietin, että miten ko. reissu vaikuttaisi siihen su-kisaa ajattelen. Ärrä ei kuitenkaan ota liian kovasti kiihkoa siitä, että Lili pääsee hommiin ja R itse ei. Ramo myös osaa relata autossa suht hyvin, joten uskalsin ottaa sen mukaan. Ja tietysti olisi pitänyt hoitaa sille lenkittäjä, koska Lilin kokeessa arvatenkin kesti niin pitkään. Joten Ärrän kisaa edeltävä päivä kului pitkälti autossa.

 

Lauantaina Lilin kokeen jälkeen kuitenkin kävin Ramon kanssa kentän takana nurtsialueella (kentälle ei saanut mennä sapuskapalkan kanssa) tekemässä perusliikkeet (seuruu, jäävät, noudon, luoksetulon) ja ennen kotiin lähtöä vielä nopsasti esteet ja eteenmenon kentällä. Hyvin sujui ja neitokainen oli intoa täynnä.

 

Sunnuntaina sitten puoli ysiksi taas Lohjalle huomattavasti lauantaita viileämmässä säässä. Asteita oli vajaa kymmenen ja meikä varustautui pipolla ja hanskoilla. Eivät olleet yhtään liikaa. Tämä sää sopi kuitenkin mulle ja Rampelle paljon paremmin kuin lauantain kesäsää.

 

Aamu alkoi koirien tarkistamisella. Tarkistamissessiossa mukana tuomari (Rekorius), koesihteeri ja pari muuta ja ensin piti kävellä koiran kanssa ryhmän läpi. Sitten sirun luku ja peräpäätsekki. Koska Ramo ei noita tilanteita niin rakasta, otin sitä tiukasti pannasta ja peräpäästä ja tarjosin tuomarille napakasti koiran vasemman niskan, josta siru saman tien löytyikin. Peräpään tsekkaus meni samaten nopeasti. Ramo sieti tilanteen hyvin ja oli revetä liitoksistaan, kun kehaisin sitä homman oltua ohi.

 

Sitten maastojen arvonta eli päivä alkoi jäljellä. Tämä oli hyvä siltä kantilta, että sienestäjien armeija ei ehkä ehtisi metsiin niin sankoin joukoin. Toisaalta tottis oli itselle se jännin juttu, joten osaltaan olin toivonut, että se olisi ollut eka. Mutta hyvä näin loppupeleissä.

 

Saatiin arvonnassa jälki nro seiska. Alokkaassa koiria oli 8, avossa 2. Hetken odottelun jälkeen siirryttiinkin autojonossa maastoihin, jotka olivat Hangon tietä Hankoon päin muutaman kilometrin päässä. Siellä taas odoteltiin jonkin aikaa (ehkä 1-1,5 h) ja sitten siirryttiin kukin oman jäljen luo. Hetki taas odottelua ja sitten päästiin hommiin.

 

Janalle käveltiin muutama sata metriä tieltä, leveää ja selvästi tiheästi käytettyä polkua pitkin. Lähetyspaikka suoraan polulta metsään. Ramo oli jo nokka menosuuntaan ja pari nopeaa hetsisanaa ja lähetys. Meillä oli vain tasan 10 m pituinen liina, joten annoin sen ”vahingossa” livetä kädestäni, jotta en syyllistyisi lyhyeen liinaan, josta tuomari edellisenä päivänä ripitti porukkaa. En tajunnut napata liinan päätä heti uudestaan käteeni, mistä tuomari nillitti jälkikäteen. Ärrä kuitenkin eteni hyvin ja vauhdilla, puolivälissä koukkasi oikealta kuusen ympäri ja sai sieltä vainun jäljestä. Taisi lähteä heti varmasti oikeaan suuntaan ja olin itse nopeasti varma, että koira on jäljellä.

 

Jälki kulki varsin lähellä sitä polkua, jota pitkin oltiin kuljettu lähetyspaikalle, mutta vastakkaiseen suuntaan. Ihmettelin vähän tätä. Tosi nopeasti löytyi pari ekaa keppiä. Aika pian myös eka 90 kulma oikealle, tässä R vähän pyöritti. Kolmas keppi löytyi myös nopeasti, sen jälkeen muistaakseni aika pian kulma oikealle, tässä R oli vähän pidempään hukassa mutta varsin nopeasti löysi takaisin jäljelle. Sitten paineli varman oloisesti menemään ja 4 ja 5 kepit löytyivät helposti. Maasto oli varsin helppoa ja kepit avoimella siten, että ite olisin ne varmaan bongannut, jos ei koira jostain syystä olisi. Vitosen jälkeen tultiin yhtäkkiä samalle polulle, josta oltiin lähdetty ja näin jäljen tekijän ja Simon muutaman kymmenen metrin päässä oikealla. Äkkiä takaisin metsään, koska tajusin, että kutoskeppi oli jäänyt ja oli jossain ihan lähellä. Vein Ramoa takaisin päin muutaman kymmenen metriä ja se löysi uudestaan jäljen ja kutoskepin, joka oli muista kepeistä poiketen varvikossa. HUH! Kutoskepin paikka oli kyllä aika kyseenalainen, koska se sijaitsi melkein kulmassa.

 

Tässä vaiheessa helpotus oli suuri ja innosta puhkuen keppien luovutus. Aikaa jäljellä kului varmaan vain kymmenisen minuuttia. Hyvä Rampe :)

 

Janalta saatiin sitten 36/40 pistettä. Kuusen kiertäminen ja meikäläisen toiminta (liina irti) verottivat ilmeisesti nuo 4 pistettä. Niinpä jäljeltä pisteitä 166/170.

 

Jälkimetsältä takaisin tottiskentälle eli tottis seuraavaksi. Jonkin aikaa taas odottelua välissä, ehti jännitys nousta sfääreihin… Me oltiin numerolla kolme, joten varsin mukava asetelma. Rampe pääsi ensin tekemään kunnon liikkeet, sitten vasta paikkamakuuseen, mitä toivoinkin. Parina oli sopuisan oloinen grotsku-uros.

 

Ramo oli kentälle pääsyä odotellessa suht OK vireessä mutta kentälle päästyä tuli vähän ääntä ja koira vaikutti vähän ylivireiseltä. Kuikuili mua ja henkilöryhmää ja tuomaria ja Simoa, joka jäi laidalle kuvaamaan. Etenkin odottelu nosti sitä selvästi eli kun toinen koira vietiin makuuseen (tuomari katsoi tämän tarkkaan) ja kun tuomari ohjeisti meikäläistä.

 

Seuraaminen lähti hyvin mutta ylivireisyys näkyi siinä, että Ramo reagoi paukkuihin selvästi ja jouduin antamaan uuden käskyn. Muutoin olin seuraamiseen suht tyytyväinen, kunnes mentiin henkilöryhmään, jossa sähelsin itse jotain ja törmättiin koiran kanssa jne. No, hengissä selvittiin siitäkin. Paukkureagoinnin ja hlöryhmäsähellyksen vuoksi arvosana taisi kuitenkin olla vain tyydyttävä. Tuomari totesi koiran reagoineen selvästi paukkuihin mutta keränneen itsensä sen jälkeen hyvin eikä ko. asia jäänyt vaikuttamaan sen muuhun suoritukseen (toisin kuin meidän parilla, jossa koira ilmeisesti reagoi myös paukkuihin eikä toipunut niistä).

 

Liikkeestä istumisessa ei ollut ihmeempää huomauttamista. Liikkeestä maahan katsoin perääni, kun epäilin, että jäikö R seisomaan. Maahan se meni ja videolta näytti suht hyvältä. Malttoi odottaa kutsua ja luoksetulo oli nopea ja tiivis ja suora. Perusasento piirun vino. Jäävistä taisi tulla arvosanoiksi hyvä? molemmista, en ole ihan varma.

 

Sitten noudot. Tasamaanouto oli muuten hyvä mutta otti vähän varovasti kapulan suuhunsa. Hyppynoudossa koski paluuhypyssä vähän esteeseen ja ehkä tämän seurauksena tiputti kapulan mun jalkoihin, nosti kuitenkin heti itse ja luovutus siisti. A-noudosta saatiin erinomainen ja sitä se olikin.

 

Havaittiinpa taas, että (ainakin suht) toimivat noudot on kyllä ihan ehdoton juttu. Meillä molemmat koirat tykkää ko. liikkeistä ja ne nostaa niitä just sopivasti ja toimii palkkana tylsien seuruun ja jäävien jälkeen.

 

Eteenmenossa sanoin virityssanan liian aikaisin ja kiekat oli kaakossa. Kesti kuitenkin hetki, ennen kuin päästiin tekemään, koska toinen koirakko poistui paikkamakuusta ja tuomari seurasi heitä tarkkaan. Valmistava seuruu oli aika karsea tästä syystä, kontakti oli suht huono. Lähti hyvin ja suht suoraan mutta ei juossut riittävän pitkälle ja kävi itse maahan. Katsoin tuomaria enkä tiennyt hetkeen mitä tehdä, huusin sitten uudestaan Eteen ja sinnehän se lähti uudestaan eteenpäin ja juoksi vähän vinoon mutta kentän päähän. Tuomarin luvalla käskin maahan ja menihän se, tosin vähän istumisen kautta ja nopeammin olisi voinut mennä. Ei pystynyt maassa kuin siihen asti, kun olin ehkä puolimatkassa sen luo. Ihan OK kuitenkin näin, eteenmeno ei onnistunut kauhean monella muullakaan…

 

Eteenmenosta sitten paikkamakuuseen. Todettakoon, että ”seuruu” makuupaikalle oli aika karsea… Meni ripeästi maahan ja jäi hyvin mutta annoin itse jonkun turhan nyökytysavun, josta tuomari mainitsi. Makasi kuitenkin hyvin eikä reagoinut paukkuihin tms. Tästä saatiin samoin erinomainen.

 

Kokonaissaldoksi tuli sitten 87 pistettä ja olin tyytyväinen. (Täällä video tottiksesta, valitettavasti kaikki liikkeet putkeen.) Odotin huonompia pisteitä mutta kun katsoin videolta suorituksen jälkikäteen, ei näyttänyt yhtään niin pahalta kuin tuntui.. :)

 

Tuomarin linja oli suht tiukka ja meidän pisteet olivat parhaat tottiksesta. Ihan asiallinen linja sinänsä kuitenkin, hyvin perusteli pistevähennykset. Tuomari selvästi kuitenkin tykkäsi aussieista, koska kehui sekä Lilin että Rampen kohdalla koiria temperamenttisiksi jne. Rekorius tykkäsi selvästi enemmän temperamenttisesta yleisilmeestä kuin siitä, että koira teki kaiken abaut oikein mutta lussulla tyylillä.

 

Eli treenattavaa (etenkin Rampen kanssa, myös Lilin):

-       viretila + paukut

-       odottelut

-       palkattomuus / liikkeiden ketjuttaminen

-       eteenmenoon varmuus + maahamenot erikseen + makuussa pysyminen, kun kävelen koiran luo

-       henkilöryhmä pitkän seuruun jälkeen

-       perusasennot luoksetulon ja noutojen jälkeen

-       noutojen kivuudesta pidettävä huoli!!

-       kisamaisia treenejä mm. odotteluineen, oudompine ihmisineen jne. – myös jäljellä ja esineissä jos mahdollista!!

 

Tässä vaiheessa koetta meillä oli tulokseen tarvittavat pisteet kasassa ja olin jo siihen tyytyväinen. Tiesin tietty, että normiesinesuorituksella olisi ykköstulos plakkarissa. Pahin jännitys karisi tottiksen jälkeen mutta esineisiin pääsyä odoteltiin sen verran, että jännitti taas sopivasti ennen sitä.

 

Ramo ei ollut ennen esineitä ihan oma itsensä, liekö vähän väsynyt? Virittelin parit kerrat ennen metsään menoa (ruutu tottiskentän viereisessä metsässä). Vein suht pitkälle remmissä, sitten irti ja ilmoittautumaan. Lähetin koiran ruudun oikealta laidasta ja suht nopeasti se jäi haistelemaan jotakin. Esinettä siinä ei ollut ja moni muukin koira oli siinä hinkannut hetken. Itse mietin jo, että oliko siinä esine, jota Ärrä ei jostain syystä nostanut. Ei kuitenkaan ollut. Ärrä irtosi takarajalle ja jossain vaiheessa vihelsin sitä itseäni kohti. Tulikin suht reippaasti ja matkalla sai hajun esineestä (tekonahkalompakko). Nappasi nopeasti ja palautti rivakasti, mutta tarjosi esinettä ensin katsojajoukolle, ennen kuin bongasi mut hieman sivummasta. Hyvä luovutus ja se oli siinä.

 

Tuomarin mielestä R olisi saanut vähän määrätietoisemmin etsiä ja palautus tosiaan meni vähän mutkan kautta, kun koira ei nähnyt mua. Itsekin olin sitä mieltä, että koira ei etsinyt ihan yhtä sikavimmalla mitä se yleensä esineillä tekee. Siistiä työtä kuitenkin ja pisteitä saatiin 27/30 ja ykköstulos varmistui :)

 

Lopulta pisteet siis 280/300, ykköstulos ja JK1. Tultiin kisassa toiselle sijalle. Meillä oli samat pisteet kuin ekaksi tulleella koirakolla (tervunarttu), he menivät parempien maastopisteiden perusteella ohi. Olin tietysti überiloinen ja tyytyväinen Rampeen!

 

Nyt olisi tietysti treeni-intoa vaikka muille jakaa mutta maha alkaa olla sen verran kookas ja väsyttävä, että jäädään nyt isommalta treenaamisesta tauolle. Tosi jees, että pystyin vielä itse ohjaamaan maastonkin. Meillä oli kyllä varasuunnitelma, että Simo olisi ohjannut maaston, jos en olisi itse pystynyt, mutta hyvä näin. Ensi vuonna sitten taas tätä lajia :) (Tai siis pari jälkeä olisi kiva ehtiä tehdä palautukseksi + esineet, jos vaan vointi suo, tai sitten Simppa ohjaa nämä palauttavat…).