Lauantai oli kunnon säätöpäivä. Paljon piti ehtiä ja juuri mitään ei saatu aikaan. Jäljelle piti suunnata alkuillasta mutta jäi sitten kuitenkin kauden aloitus tekemättä, äh. Lenkkeiltiin kuitenkin Äijänsuolla ihanassa säässä ja lenkin päätteeksi otettiin ilmaisut molemmille.

Tänään sitten Anni Rytkönen veti meidän hakupoppoolle treenipäivän. Oltiin Halkolammella melko viileässä ja tuulisessa kelissä. Mukava ja hyödyllinen päivä!

Lilille kunnon etsintää pitkästä aikaa. Ensin vasemmalta hajuhaku, sitten oikealle suora pisto. Nämä meni hyvin. Sitten taas vasemmalle hajunhaku ja oikealle suora pisto. Tiina oli epähuomiossa eri piilossa kuin muut luulivat ja tässä tuli vähän säätöä. Lili ei löytänyt ukkoa ja S lähetti pari kertaa uudestaan. Kun ei vieläkään löytynyt, kävivät hajunhaulla – väärällä piilolla, johon luulivat Tiinan hyvin maastoutuneen… Lopulta Tiina sitten löytyikin. Viimeinen vasuriin taas hajunhakuna, tämä meni hyvin. Toistoja siis vaan runsaasti. Hajunhaulla varmaan hyvä aloittaa aina ja jos hyvä tuuli ja muut olosuhteet, niin valmiita ukkoja voi kokeilla. Toistoja kuitenkin sen verran vähän taustalla, että rutiinia ei vielä ole.

Ramolle saman pituinen rata. Eka vasuriin, jossa suora palkka. Upposi hyvin, mutta lähetin vähän liian eteen, josta sitten palasi piilolle takaisinpäin. Oikealle oli jyrkkä mäki, joka ei sinänsä ollut vaikea Ramolle mutta ei vaan löytänyt ukkoa vasta kuin neljännellä (?) pistolla (Marjo piilossa, suora palkka). Omituista. Tässä vaiheessa se vilkuili keskilinjan tyyppejä ja kameran kanssa vieressä heilunutta Simoa tyyliin, mitäs teille kuuluu. Hajamielisyyttä siis ilmassa. No, ukko kuitenkin löytyi ja uusi lähetys vasuriin. Tämä sujui paremmin, yksi pisto riitti. Siellä taisi olla Maria piilossa ja reilu 20 haukkua. Sitten tyhjä oikealle. Eka lähetys oli outo: lähti hyvin, mutta keskilinjan höpöttely + linjalla liikkunut ihminen häiritsivät ja palasi takaisin vain reilun 15 m pistolta. Uusi lähetys, nyt lähti hyvin ja suoraan, ihan OK tyhjä mitä nyt tuolla pystyi näkemään, mutta olisi voinut olla vähän leveämpi. Sitten vika pisto vasuriin, jossa Tintti piilossa. Tännekin tarvitsi kaksi pistoa, teki sen verran eteenpäin, ettei löytänyt Tinttiä. Kun lähetin järkevämmin, oli selkeästi hajulla ja löysi ukon nopeasti.

Simo videoi meidän suorituksen ja katselin jälkikäteen, että lähetin vasemmalle koiran huonosti joka kerta, liian eteenpäin. En siis oikein näköjään hahmottanut riittävästi rataa/piilojen paikkoja. Ja kun tuuli oli nimenomaan viistosti eteenpäin radalla, niin oli koiralle vaikeaa. Koira oli myös tosiaan jotenkin hajamielisen oloinen, hömpötteli jotenkin eikä ihan keskittynyt. Pää pyöri keskilinjalla ja oli vähän hassun oloinen. Lienikö sitten juoksun takia? Kaipa ne vielä hormoneihin vaikuttavat, 3 vk juoksun alusta nyt. Hyvää kuitenkin: vauhti säilyi kutakuinkin samanlaisena loppuun saakka eivätkä useat lähetykset syöneet koiraa. Tyhjän jälkeen hyvä pisto ja intoa riitti. Ja tietysti hyvä, että nyt havaittiin tämä, että väkimäärä saattaa häiritä. Vaikka viimekin treeneissä keskilinjan häiriötä kyllä oli, eikä silloin mitään ongelmaa. Hmm.

Lopuksi tehtiin vielä halukkaille kiekka ilmaisuja. Lilille S teki niin, ettei kytkenyt liinaan näytölle lähettäessä, jotta jäi sähellys pois ja ripeyttä touhuun. Opasti myös Simoa tekemään niin, että omalla vartaloavulla esim. pari juoksuaskelta, tavallaan kiinnittää koiran huomion, kun se on ottamassa rullaa ja siten muistuttaa sitä, että sen pitää palauttaa rulla ohjaajalle. Myös sitä neuvoi, että Simo voi alkuvaiheessa kääntyä vasen kylki koiraa kohti ja siten opastaa koiran luovuttamaan rullan suoraan Simon vasemmalla puolella. Ja edelleen: pieni jaksotus rullan luovutuksen ja Näytä-käskyn välillä.

Ramolle pari ilmaisua avoimella siten, että Anni tuli mun mukaan häiritsemään koiraa sen haukkuessa. Näissä ei ottanut juuri häikkää esim. Annista, vaan enemmän keskittyä mun lähestymiseen. Pari ilmaisua tehtiin Annin kassiumpparilla. Ekalla kiersi umpparin ympäri kerran ja oli täpinöissään. Kun ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa ilmaisua, Anni kehoitti ukkoa alkamaan kehun pelkästä löydöstä ja koira alkoi haukkua. Toka tehtiin samalla tavalla, mutta R näki selvemmin, kun ukko meni piiloon. Kiersi taas piilon ympäri ja alkoi sitten itse ilmaista. Umppareita pitäisi saada tehtyä enemmän!

Annin hakupointteja:
- A treenaa paljon niitä asioita, joita koira ei osaa. Eli käytännössä jos koira esim. osaa ilmaisun varmasti, hän käyttää paljon suoria palkkoja. Ja välillä tarkistaa säännöllisesti, ettei ilmaisussa ole fibaa.
- Hän piti tärkeänä myös sitä, että koira saa palkan juuri sitä asiasta, jota treenataan. Esim. jos treenataan tyhjää, hyvän tyhjän jälkeen helppo pisto ukolle (esim. lähiukko), jolta esim. suora palkka.
- Myös sitä korosti, että kun ukko löydetty, palataan keskilinjalle selvästi eteenpäin ja siten, että jo paluupuolelta otetaan linja sitä kohti, mihin meinataan koira toisella puolella lähettää. Tämä helpottaa etenkin nuorta koiraa menemään just sinne, minne sen halutaan menevän.
- Esim. meidän koirille voi ottaa välillä siten, että supertyyppi eli minä/Simo on ukkona esim. ekalla tai vikalla -> yllätyksellisyys ja superkiva juttu.
- Korosti myös rutiinien merkitystä. Eli suunnittelee treenit siten, että kisasuoritus mielessä. Esim. tuomarin tervehtiminen aina mukana + muutenkin samat rutiinit ennen omaa vuoroa treeneissä kuin kisoissa. Myös esim. kun koira on löytänyt ukon, hänellä oli käytössä joku fraasi, jonka A aina ikään kuin ”itsekseen” mutisi piilolle tultuaan (tyyliin ”Ai tämmöinen täältä löytyi?/Ollaankos täällä vielä hengissä?”). Tästä koira tietää, että palkka on tulossa ja vaikka palkkaa ei sitten kisassa tulekaan, koira on ”palkattu”. Ikään kuin naksun/kehun tilalla kisatilanteessa.
- Ilmaisuja kannattaa treenata erikseen niin, että ilmaisutreeneissä vaikeita juttuja, jolloin kisasuorituksen ilmaisu on itse asiassa koiralle helppo. Esim. niin, että koira joutuu haukkumaan ihmisjoukossa olevaa ukkoa, muutenkin ihmisiä häiritsemään suoritusta, ohjaajan oman toiminnan outoudet jne.
- Ohjaajasidonnaisen koiran kanssa ohjaajan passiivisuus ja maalimiesten ”erityiskivuus”.