Muutama päivä menty Simon komennossa, ite oon ollu kipeenä lauantaista alkaen. Omituinen lenssu, lämpöä ja pirunmoinen hedari. Kypsää kun ei jaksa mitään tehdä mutta ei toisaalta ole niin kipeä, että vaan nukuttaisi. Huoh. No, huomenna meinaan kuitenkin suunnata taas töihin, oli miten oli.

Su kävivät peruslenkillä ja S ampui molemmille yhtä aikaa, olivat makuussa, purkit takana. Hyvin tuokin sujuu. Mua jossakin vaiheessa vähän jännitti tuo Rampe + äänet -yhdistelmä, mutta vähitellen kyllä alkaa vaikuttaa siltä, että jos noita paukkuja pitää yllä, ei siitä ongelmaa pitäisi tulla. Pitää vaan tehdä lähiaikoina myös sitä, että ammutaan kun R seuraa/leikkii tms. Ruoka on niin vahva apu, että ainakin kun sitä on tiedossa, ei neiti välitä äänistä yhtään. Eilen ja tänään kävivät myös lenkin yhteydessä vähän tottistamassa. Briiffauksen touhuista sain mutta en kirjannut ylös, joten ei siitä sen enempää. Hyvältä kuitenkin kuulosti :-) Se jäi mieleen, että tänään Talissa S ampui molemmille erikseen, koira paikkamakuussa, sapuska takana. Ei reaktioita kummaltakaan, hyvähyvä.

Vähän on sairastuvalla kotitreenailtu myös. Lilin kanssa seiso-maata, jossa nimenomaan noin päin tekeminen on kökömpää. Takakäpit pitäis pysyä paikallaan ja heti, kun etäisyys mun ja koiran välillä kasvaa, käpit tuppa hivenen liikahtamaan eteenpäin. Hinkataan lisää siis. Merkkiä myös palauttelin mieleen, L kyllä heti muisti, mistä kyse. Askelia, jotka sujuu kai aika kivasti, mutta ääntä tuossa on aina Lilillä jostain syystä mukana.

Rampen kanssa perusasentoja, joiden huomasin olevan liian edessä. Höh. Parin päivän treenillä kuitenkin paikka näyttää taas paremmalta. Pepputreeniä - myös oikealle, hyvä minä! Rampe alkaa vähitellen hiffata tuon oikealle kääntymisen. Miten sitä ite onkin niin putkiaivo, etten ole tuota tajunnut treenata kuin murto-osan vasuriin kääntymistä... Seiso-maa-seisoa, alaspäin osaa mennä hyvin takaiset paikoillaan ilman apuja, ylös nousemisessa on vielä vähän namppajelppi mukana.