Eilen ja tänään Rampen kanssa ”teemana” ollut noutaminen/tuominen ja oikean seuruupaikan etsiminen. Molemmat alkaa – kas kummaa – sujua, kun tekee johdonmukaisesti ja toistaa lyhyen treenin tarpeeksi usein. Noutokapula on nyt hetkeksi unohdettu, R noutaa hanskoja ja patukoita ym. kivoja juttuja. Seuruuasentoa hiottu sillä, että palkkailen sitä oikeaan asentoon arkisissa tilanteissa eli ei vaan tottiskentällä. Meillähän perusremmilenkeillä, joilla molemmat on mukana, L kulkee nätisti melkein täydellisessä seuruupaikassa ja R vinosti Lilin edessä. Eli ei ihme, että peppu tuppaa kiertämään sivulle seuruussakin.

Eilen Rampen kanssa käytiin peruslenkki, jonka yhteydessä pallokentällä vähän tottista. Perusasentoa, seuraamista, patukan noutoja muutama. Kivasti meni, tosin peppu yritti välillä edelleen kiepata. Ja sitten kiva yllätys kesken treenin: pallokentän toiselta laidalta ryntää kutakuinkin täysillä meitä kohti iso riiseni. Voi kele sentään. Aloin huutaa sitä pois ja pidin Ramppisen ihan lähelläni, tavallaan vähän jalkojen välissä, jotta riiseni ei uskaltaisi tulla Ramon luo. Eipä uskaltanutkaan, ja hetken pällisteltyään kirmaisi takaisin omistajansa luo, joka karjui pää punaisena toisella puolella kenttää. No, sitten tulee vuoroon pieni kääpiösnautseri... Ja hänpä ei luovuttanutkaan niin helpompi kuin suurempi versio. Ei uskaltanut pienikään tulla tekemään lähempää tuttavuutta, vaan jäi parin metrin päähän. Ramo koitti haukkua tätä pienempää pois, yritin hiljentää sitä samalla kun huiskin käppänää poispäin. Huokaus. No, mies haki käppänän pois ja pahoitteli, oli tyytyväinen, että annoin niiden ”kuulla kunniansa”. Ramo vähän kuikuili niiden perään kun lähtivät eikä ihan heti innostunut uuteen leikkiin. Ei tapaus sitä sen enempää kaivelemaan jäänyt, jatkettiin treeniä kivalla ja helpolla.

Illalla Rampe tuli mukaan, kun kävin Itiksessä. Otin Ramon sinne kävelylle vasta kasin jälkeen, joten ihmisiä ei enää ollut paljon. Hyvä oli kuitenkin käydä taas vähän tuommoiseen paikkaan tutustumassa. Oikein kivasti tyttö käyttäytyi, oli suht rauhallinen.

Tänään Simo ulkoili Ramon kanssa ja mä kävin Lilin kanssa. Käytiin ex tempore tottistelemassa – ja sujui tosi hienosti!! Ja koettiinkin sitten Simon kanssa ahaa-elämys, kun oltiin kotiuduttu: Lilin kiekoilla käyminen tottistreeneissä liittyy todennäköisesti Ramonaan. Aina kun R ei oo ollut mukana, tottis on sujunut paljon paremmin. Kumma, että tätä en oo ajatellut aiemmin. Mielessä se on kyllä käynyt, mutta loppuun asti en oo asiaa ajatellut. Hyvä, että nyt hiffattiin. Tai eihän siitä varma voi olla, mutta nyt ainakin kokeillaan tuota, että ne eivät ole samaan aikaan mukana. Tylsää tietysti, kun tykkään molempien kanssa tehdä, mutta kokeillaan nyt ainakin jonkin aikaa niin, että erikseen pääsevät treenaamaan.

Mutta siis Lilin tottikset. Tehtiin eka avon kaukot, jotka meni mun mielestä kutakuinkin täydellisesti. Sitten seuruuta, joka tosi hyvää – ja hiljaista!! – sekin. Tosin täyskäännökset vasuriin oli vähän hakusessa, mutta se nyt ei olekaan ihme, kun niitä ei ole tehty pitkään aikaan. Luoksetulon pysäytyksiä seisomaan, jotka oli nääkin tosi hyviä. Vähän L ehkä ennakoi, mutta ei musta liikaa. Tehtiin myös idioottirinkiä, lyhyt versio, meni tosi hyvin. Kaikki jäävät oikein, pysyi paikalla kiekan ajan, lähti hyvin seuraamaan. Kehuin aina liikkeen jälkeen, siitä pitää vähitellen päästä eroon, jotta L tottuu siihen, että vaikka kehua ei heti tule, touhu meni oikein. Pari maasta seuraamaan kutsumista ruudun loppuosan tyyliin, ei ongelmia. Sitten vielä paikkamakuuta, olin ensin kasvot Liliin päin, sitten selkä ja vikaksi kokonaan piilossa. Oikein hienosti pysyi ja vaikutti rentoutuneelta.

Lopuksi tehtiin neljä eteenmenoa. Ekalla L näki, kun namipurkki jäi, meni hyvin. Tokalla ei nähnyt eikä vauhti ollut yhtä hyvä ja L alkoi kuikuilla puolimatkassa jo, että onko täällä mitään... Kutsuin sen takaisin ja hetsasin lisää, nyt meni paremmin. Pari vikaa meni hyvin. Näissä toistoja vaan siten, että se palkka on oikeesti ihan kentän laidassa.