Päätettiin nyt sitten perua Lilin viestikoe. Vähän tylsää mutta molemmilla oli sellainen fiilis, että turha lähtee kokeeseen kokeilemaan. Etenkin kun Liltsulaisen mieliala on ollut viime aikoina turhankin tättärärää täysillä mennään ja koko ajan huudetaan, niin parempi jäädä veks ja antaa muille, toivottavasti paremmin treenanneille mahkut.

Treenataan nyt rauhassa tuo talven ja kevään aikana kuntoon ja koitetaan bongata kevään kokeet ajoissa. Jos heti alkukeväästä olisi jossakin inhimillisen ajomatkan päässä koe, niin se on sitten tähtäimessä ;-) Mitä tästä opimme: treenata vaan pitää. Vaikka koira osaisi jonkun asian, niin se unohtaa sen kyllä aika todennäköisesti jos ei sitä tehdä. Yllättävän vaikea asia pitää mielessä...

Maltoin tänään mieleni eikä käyty treenaamassa Ramppilaisen kanssa. Mutta ihan vähän käväistiin kentällä kuitenkin, hups. Tai oikeastaan kuljettiin kentän läpi ja kokeiltiin juttuja... Seuruuta ihan muutama lyhyt vaan, eka namppapalkalla ja sitten yks äkkiä yllättäen frisbee palkaksi. Tosi jees! Näitä pari ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis, mainio tekemisen ilme penskalla. Täytyy käväistä ostamassa tirppanalle uusi firsbee, tää nykyinen on aika kärsinyt kapistus. Ja koklattiin pikaisesti Hansun/Tytin vinkkiä (kiitos!!) seuruun oikealle käännöksen tekemisestä vauhtia hiljentämällä. Ja toimihan tuo! Täytyy nyt ite vaan muistaa kävellä hitaasti. Varsin yksinkertainen asia mutta eipä oo todella tullut mieleen. Muuta ei sitten tehtykään, hyvä minä :-)

Kotona vähäsen jotakin taas, samat sävelet kuin eilen. Lilin kaukot vähän mietityttää: heti kun etäisyyttä koittaa kasvattaa, takajalat liikkuu. Tehtiin takapalkalla ja meinaan jatkaa tätä, josko sillä saisi tyypin pysymään paikoillaan.

Ai niin, Ramona on oppinut varsin hyvin tietämään, mistä rakastamiaan sukkia löytyy. Jos ei niitä löydy lojumasta lattialta, niin hänpä suuntaa suoraan pyykkikorille ja kaivaa sieltä etsimänsä. Ja usein esim. kun tullaan lenkiltä, tirppana kipittää ensimmäisenä pyykkikoria kohti ja sukkaruljanssi voi alkaa...