Käytiin Lilin, Hannan ja Ekon kanssa Perkkaalla tottistelemassa, teemana ampuminen. Tehtiin ensin Lilin kanssa ja Hanna ampui. Ekaksi otin seuraamispätkiä ja Hanna paukutteli. Ekalla paukulla Lilin vilkaisi äänen suuntaan, sen jälkeen ei enää lainkaan välittänyt. Muutenkin seuraamiset mielestäni hyviä. Vähän oli haukahdusta ja piippiä aluksi, mutta helpotti.

Sitten paikkamakuu + paukut. Ekaksi laitoin namipurkin koiran taakse ja menin muutaman metrin päähän kasvot Liliin päin. Hanna oli aika lähellä mua, mikä oli multa arviointivirhe: olisi pitänyt laittaa Hanna kauemmas. No tämä eka paukku meni hyvin. Paukun jälkeen vapautin Lilin namipurkille. Koska tämä meni hyvin, minä (mikä järjen riemuvoitto!) halusin kokeilla uudestaan ilman namipurkkia. Ei onnannut. Lili nousi ja lähti tulemaan tosi epävarman oloisesti mua kohti. Ja mikä multa vielä ekstratyhmää, kokeilin samaa uudestaan samalla tavalla, samoin tuloksin. No, sitten palasin järkiini ja palautin namipurkin Lilin taakse vikaksi kerraksi. Sujui taas ja namit ja isot riehut palkaksi.

ELI: namipurkin kanssa nyt paukkutreeniä ja ampuja tarpeeksi kauas. Olisi pitänyt tajuta nytkin laittaa Hanna kauemmas, kun eihän se kokeessakaan ole niin lähellä kuin missä nyt oltiin. Hölmöhölmö minä.

Sitten otettiin hyppynoutoa. Ekaksi kerran siten, että jätin Lilin kapula suussa toiselle puolelle ja hyppyytin luokseni toiselta puolelta. Sitten kokonainen liike, hyvin meni. KERRANKIN olin fiksu ja lopetin hyvin menneeseen suoritukseen.

Lili autoon ja Ekolle treeniä. Kun Ekko ja Hanna olivat treenanneet, otettiin vielä paikkamakuu ilman paukkuja samassa kohdassa. Ajattelin, että tämä ehkä on hyvä, jotta Lilille ei jää huonoa mielikuvaa paikkamakuusta ja siitä paikasta ja tilanteesta, jossa oltiin. Lopuksi riehuleikit.

Leena