Sunnuntai vierähti Outi Hermiön tottiskoulutuksessa, joka oli siis EPK:n vetäjille järkätty. Tosi hyvä päivä, tuli taas aimoannos vinkkejä. Osin samoja juttuja kuin Hermiön helmikuisessa semmassa Porvoossa, mutta uusia juttuja myös.

 

Oltiin Ramonan kanssa esimerkkikoirakkona, mikä oli tosi hyvä juttu. ”Ongelmana” meillä oli lelupalkkaus eli patoaminen lähinnä. Eli se, että Rampe leikkii tosi hyvin ja saalisviettiä löytyy mutta mä en osaa käyttää sitä hyväksi parhaalla tavalla. Eli kuten Hermiö sanoi, ”silta” puuttuu eli koira laskee leikin jälkeen, kun lelu häipyy piiloon. No mutta, tähän saatiin hyviä ja konkreettisia neuvoja, OH opasti mua kädestä pitäen, miten pitää ja ei pidä tehdä.

Ekaksi tehtiin namipalkalla perusasentoja, jännitteitä ja lyhyitä seuraamisia. Hermiö tykkäsi Rampesta kovasti ja hänen mielestään R:n viretila tekemiseen oli optimaalinen. Kun oltiin hetki tehty namipalkalla, Hermiö ihmetteli, että mihin ihmeeseen me lelupalkkausta tarvitaan, vire on nyt jo niin hyvä…

 

Hermiö oli sitä mieltä, että lelupalkkauksen mukaan ottamista itse tekemiseen ei kannata kiirehtiä, koska koira on nuori ja jos vire tuosta nousee kovasti, se voi keittää yli ja tekemisen laatu kärsiä. Eli hänen mielestään mun kannattaa rakentaa lelupalkka nyt erikseen ja ottaa se mukaan, kun koiralla on vähän enemmän ikää.

 

Rampe oli tosi hyvä, itselläni oli ihme maneereita, kuten jalat liian harallaan (tätä en oo ennen huomannut, liittyikö tuohon tilanteeseen, vaikea sanoa, mutta pitää kiinnittää huomiota), ihme pään nyökytyksiä välissä ja kädet kävivät selän takana. Mun pitää myös olla rennompi kun seuruutan koiraa ja pitää huoli, että kädet liikkuvat rennosti. Tehtiin hitaita seuraamisia, niissä koira joutuu keskittymään enemmän. Pari vähän pidempää seuraamista, joissa Ramon asento vähän aukesi, kun se nousi palkkaa odottaessaan. Meillä, kuten monella muullakin, on se ”vika”, että seuraa-käskyn jälkeen ampaistiin suoraan liikkeelle. Kannattaa kuitenkin seuraa-käskyn jälkeen pitää selvä tauko ja olla paikallaan ja sitten vasta liikkeelle. Koira patoaa odottaessaan ja keskittyy paremmin.

 

Jännitteitä Hermiö kehoitti treenaamaan ja sitä oon itsekin miettinyt. Perusasennoissa Hermiö kehoitti tekemään häiriötreeniä eli esim. ihan niin, että apuohjaaja jossakin vieressä/lähellä taputtaa tai tekee muita häiriöääniä ja koiralta vaaditaan kontaktia. Hermiö itse tekee niin, että kun koira on perusasennossa, kontakti on oltava 100 %:nen. Koetilanteita ja niissä odottelua varten hän on kuitenkin ”opettanut” koirilleen, että kun hän itse rentouttaa asentonsa, koirakin voi sen tehdä eli siinä tilanteessa ei tarvitse kontaktia pitää. Ja sitten taas kun Outi ottaa ryhdikkään asennon (ja tekee jännitteen), koiran on otettava ja pidettävä kontakti.

 

Leikkimiseen saatiin kädestä pitäen opastusta tosiaan ja ideana se, että leikin lomassa käskee koiran maahan tai vain irrottamaan lelun ja pieni jännite perään ja jes, leikki jatkuu. Yksinkertaista, mutta mä olen jotenkin hypännyt liian nopeasti seuraavaan vaiheeseen eli ottamaan liikkeitä suoraan leikityksen perään. Vaikka koira pitää ensin opettaa patoamaan leluun noilla helpoilla sessioilla. Tästä tuli tosi hyvä fiilis ja homma alkoi pelata heti, kun tein OH:n ohjeiden mukaan.

 

Tykkään kyllä Hermiön tyylistä kovasti, hän on yhtä innostunut jokaisesta koirakosta ja osaa käsitellä ihmisiä ja koiria. Olispa loistavaa joskus päästä hänen kanssa treenaamaan joku pidempi aika/usea treenikerta.

 

Muut koirakotkin saivat hyviä vinkkejä, kokoan niitä tänne vähän myöhemmin.