Tokoa tänään Soile&Tito seurana Sirkuskentän vieressä parkkiksella (Sirkuskentällä liikaa lunta). Alkuasetelmat kohdillaan: Simo ehti lenkittää koirat ennen treenejä ja sanoi palatessaan, että possut ei oo juuri koskaan käyttäytyneet yhtä huonosti. Siihen nähden treenit meni oikein hyvin.

Ramo eka hommissa. Maahanmenoja, joissa R tuppasi taas jättämään mun puoleista kyynärpäätä vähän ilmaan. Hiton vaikea erottaa, että milloin se sen jättää ilmaan. Soile huomautti mun palkkaamisesta: ryykäisen kauheella vauhdilla palkkaamaan koiran. Rauhallisuutta tuohon nyt. Jäänyt varmaan päälle niistä ajoista, kun maassa pysyminen ei ollut niin varmaa. Vähän tehtiin perusasentoja ja täyskäännöksiä ym., täyskäännöksissä edistystä.

Ruutu, hyvin meni, tosi taisi ainakin yhdellä tulla joku lähtöääni. Tehtiin myös tokoluoksepäästävyys, vapautin taas Ramon Soilen tullessa lähelle. Vähän se pikaisesti tuoksautti Soilea mutta ei juuri välittänyt. Erikseen otettiin vielä vähän peräpää- ym. kopelointia. Luoksetulon pysäytystä seisomaan, varsin hyviä, vikalla loi liinat kiinni ihan vauhdista ja liukui vähän liukkaalla alustalla.

Sitten Soile oli Ramolle ukkona. Neljä sarjaa haukutettiin, sarjat aloituksesta reiluun 30:iin. Hyvin haukkui, aika lähellä tosin. Täytyy noissakin muistuttaa maalimiestä palkkaamaan kauas.

Sitten Lili. Metallinouto: kapulan nostaminen vähän hitaampi kuin puulla mutta muuten jees. Ruutu: ekalla oli pihalla ja mentiin lähemmäs. Sitten pari onnistunutta perään. Luoksetulon stop seisomaan, takapalkalla. Olin tyytyväinen, tosin yhden kerran kun otin läpijuoksulla, L ennakoi seisomisen. Vähän perusasentoja ja askelia, ihan jees kai, paitsi että ääntä tuli vähäsen liikaa. En kuitenkaan meinaa tuohon nyt puuttua. Viime aikoina pariin otteeseen tullut tuosta juteltua: piippiin on niin vaikea puuttua ilman, että koira tulee epävarmaksi, että en ala. Kokeissa Lili on kuitenkin toistaiseksi ollut lähes hiirenhiljaa.

Näytin Soilelle meidän kaukot ja yhdessä tultiin siihen tulokseen, että takapalkka käyttöön. Plus tuli taas muistutus siitä, että jos jokin liike sujuu, miksi ihmeessä sitä pitää hinkata niin kauan, että varmasti ehtii saada myös epäonnistumisen... Tässä mulle petrattavaa oikeesti. Esim. luoksetulon stopit oli tänään molemmilla sen verran hyvät, että ei olisi pitänyt hinkata turhaan.

Ai niin: huh helpotus, Soile lupautui esittämään Raran jossakin näytelmissä tässä keväällä. Pitää nyt vaan bongata joku sopiva tilaisuus, jossa ei ole arvostelemassa sellaista tuomaria, joka tykkää turkikkaista, isopäisistä, raskasrakenteisista aussieloista... Soilelle Kiitos jo etukäteen. Raralla on nyt huomattavasti paremmat mahkut saada joku hyväksytty arvosana (tai mitä ne nyt on...) kuin mitä mun kanssa olisi.