Lomailut on lomailtu ja arki kaipa kohta rullaa taas. Mulla oli kolme viikkoa lomaa, Simo-paralla vain viikko, kun vaihtoi talvella duunipaikkaa ja lomat paloi siinä samassa. Simo pystyi kuitenkin tekemään etähommia mökiltä, joten mun ekaksi lomaviikoksi suunnattiin Simon mökille Sipooseen. Viikkoon kuului pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, tuntikausien lukusessioita pihakeinussa/sohvalla (aahh…), muutama juoksulenkkikin jopa ihme ja kumma, vähän pihatreeniä koirien kanssa. Yhtenä päivänä ajelin Rampen kanssa Hilulle paimentamaan. Pyöröaitauksessa väännettiin, lähinnä meni aikaa taas siihen, että meikäläinen pääsi edes hitusen sinuiksi homman kanssa. Kiva oli kuitenkin päästä paimeneen pitkästä aikaa.

Toinen lomaviikko meni sitten koirailujen suhteen totaalilevolla eli rekkuset pyörivät pihalla koko viikon, uivat paljon, osallistuivat kaikkiin pihapuuhiin, vadelmien poimimiseen, saunomiseen, mölkkyynkin olisivat halunneet, mutta joutuivat ”rajoitukseen” siksi aikaa. Mun veljen perhe oli mökillä (mun vanhempien mökki siis tällä kertaa) myös, mukana siis ihanaiset veljenpoikani 5- ja 3-vee. Loistavasti meni pojat&koirat-yhdistelmä, mistä oltiin oikein iloisia. Juoksemassa käytiin taas ja kyitäkin jouduttiin väistelemään, yöks. Ihana viikko kerrassaan!

Vikalla viikolla sitten lomailin issekseni eli pari päivää vierähti Kiteellä Pian luona paimennusklinikalla, jota vetämään oli saatu Robyn Johnson-Garrett, paimennustuomari Ameriikasta asti. Ramonan kanssa tehtiin vain lampaita. Tuli taas meikäläiselle ahaa-elämyksiä. Ramonasta huomasi taas etenkin aluksi sen, että jos liikaa natsitin sitä, se veti herneen nenään ja söi kakkaa. Ja jos nillitin siitä lisää, ei auttanut. Sinänsä joopa joo tosi yllättävää, koirani tuntien.. No mutta kun olin iloinen ja vähemmän keppiä heiluttava natsi, sujui paremmin ja parissa vikassa treenissä tuli jo hyviä onnistumisia. Mun täytyy muistaa, että annan R:n vähän sikailla aluksi, koska nytkin parissa kohtaa huomautin sitä ihan väärässä kohdassa, mikä tekee sen epävarmaksi ja pasmat menee kaikilta sekaisin. Vikassa treenissä meillä oli lentävämmät lampaat, mitä ikinä ja sen kyllä huomasi. Karsee alku mutta kyllä se sitten siitä.

Tosi mukavaa ja opettavaista oli katsella taas monien aussien työskentelyä. Pialle ja Hansulle kiitokset ja tietysti muulle paimenporukalle! Loppuviikosta oli Kiteellä sitten paimennuskisatkin, joihin ei sitten jääty. Ei vielä pokka meikäläisellä riittänyt osallistua ja kun torstai oli varattu Madonnan keikalle ja la-su ekan hääpäivän vietolle :-) niin kotia suunnattiin klinikan jälkeen. Loppuviikko sitten kotona siivoushommia ja viikonlopuksi koirat pääsi taas Simon mökille Simon vanhempien kanssa. ”Todella hyvin” olivat taas käyttäytyneet, toivottavasti oikeestikin… Sopivasti sitten Lili aloitti juoksunsa täsmälleen vikana lomapäivänä eli su 6.8. Olin jo pitkään niitä odotellutkin Lilin merkkailujen perusteella, vaikka itse asiassa edellisen juoksun alusta tuli se melkein tasan 7 kk, mikä oli edellisenkin juoksun väli. Arvasin Rampen seuraavan pian perässä ja aloittihan sekin, neljä päivää Lilpen perään.