Eilettäin kumpikin ohjaajan kanssa kaksin lenkillä ja treenaamassakin. Rampen kanssa käytiin kalliolla lenkillä, jonka yhteydessä pari pudotetun esineen noutoa. Nyt treenattiin sitä mettäseuraamista myös. Meinaisin, että en tuossa vaadi niin tauotonta kontaktia ym., kun sitä ei kerta ymmärtääkseni vaadita. Ekalla R näki, kun tossu jäi ja nouti sen tuhatta ja sataa, matkaa esineelle oli varmaan n. 50 m. Tokalla ei nähnyt esineen jäävän. Lähti taas täpöllä mutta ei ilmeisesti löytänyt esinettä, koska palasi vauhdilla takaisin. Kävi kuitenkin mielestäni tarpeeksi pitkällä. Uusi lähetys, ei epäröinyt lähteä toistamiseen, nyt löytyi tossu. Täytyy alkaa pidentää matkaa nyt, tehdä aluksi niin, että koira näkee putoavan tossun, jotta voi olla varma, että se on siellä pitemmästä matkasta huolimatta. Olen aina pistänyt tossun vähän piiloon (esim. lumen alle tai askelkuoppaan), ettei koira vaan törmää siihen silmillään vaan käyttäisi nokkaansa.

Kotimatkalla käytiin vielä koulun pihalla kokeilemassa, josko neiti jo muistaisi, mitä tarkoittaa Seuraa. Viikko sitten ei nimittäin muistanut… Parempi päivä tänään ja varsin hyvä olikin. Seuraamista alkuun, suht lyhyitä pätkiä + käännöksiä. Vasuriin ja täyskäännökset OK, oikealle aukesi vähän. Liikkeestä istu ja maa peräkkäin, hyvin teki molemmat. Liikkeestä seiso samoin hyvä, tosin vähän napakampi voisi olla. Luoksetulon pyssäys seisomaan, varsin jees tämäkin. Kaukot: ei noussut ekalla, muuten teki hyvin. Tehtiin sitten niin, että käskin maahan eri tilanteista ja siitä eka istumaan nousu. Näitä jatketaan. Lopuksi leikittiin narupalloilla ja siitä muutama perusasento ja parin askeleen seuraaminen. Oikein hyvä fiilis! Lopuksi vielä luoksetulo siten, että koira maassa. Ollaan tehty tosi harvoin noita, koska olen koittanut välttää sitä, että R alkaisi ennakoida makuusta ponkaisemista. Nyt oli suorastaan äimänä, kun kutsuin sen luokse. Vauhti olisi voinut olla vähän parempi mutta sinänsä hyvä, että sain sen yllätettyä.

Simo ja Lili kävivät samoin keskenään lenkkeilemässä ja tottistamassa. S oli oikein tyytyväinen Lilin touhuihin. Tekivät perusjuttuja kuulemaa: seuruuta, jääviä, kaukoja ainakin. Ääntä kuulemma lähti tosi vähän ja kivaa oli.

Tänään ei muuta uutisoitavaa kuin että Lilikin aloitti juoksunsa. Oikein hyvä aika molempien juosta. Just kun parhaat treenikelit koittaa, juoksusta ei tarvitse huolehtia, ja syksylläkin pitäisi hyvin ehtiä kokeisiin ennen seuraavan juoksua alkua. Iltalenkillä törmättiin irti olleeseen pehko-collieen, uros selvästi, joka ei tuon taivaallista välittänyt vaikka yritin pöhistä ja huiskia sen pois. Poika ei ollut L&R:n mielestä mitenkään erityisen ihana vaikka ei kyllä ällöttäväkään. Kovasti koitti liehitellä ja omistajansa karjunta kaikui hyvän aikaa kuuroille korville.