Lilin kanssa tokoa eilen ja tänään, oli superkivaa (etenkin eilen). Eilen käytiin pallokentällä, ihana melkein pakkassää, senkin vuoksi hyvä fiilis.

Luoksetulon pysäytykset, jotka oli mainioita, sekä seisomaan että maahan. Ruutua, ensin suoraan ruutuun, sitten merkkiä ja lopuksi merkiltä ruutuun (ruutu merkistä vasuriin). Loistokoira!! Simo on tätä Lilin kanssa tehnyt viime aikoina jonkin verran ja sen huomaa, hienosti mennyt eteenpäin.

Kapulan tuontia vinosta, aluksi vähän hakemista mutta alkoi sitten sujua. Idari tehtiin myös, se oli mielestäni aivan nappihomma. Kaukot oli ainoat, jotka eilen tökki, eikä niitä sitten tehtykään kuin kokeilun verran. L oli muuten treenin ajan varsin hiljaa mutta kaukoissa piippaus alkoi = epävarmuutta. Täytyy ottaa nuo nyt tosissaan kotitreeniin ja hinkata ensin läheltä täysin varmoiksi ja kuntoon.

Loppuun paikkamakuu, joka meni mainiosti. Taisi inahtaa kun kävelin pois, muutoin oli hiljaa eikä tainnut kankkukaan killitellä. Olin piilossa, aika oli ehkä 3 min, pari kertaa kurkkasin ja kehuin. Paikkaistuminen myös, olin piilossa, aika 2-3 min, samoin kehukurkkaukset pari kertaa.

Tänään Purinalla. Tehtiin taas luoksetulon pyssäystä (sekä seisomaan että maahan, ihan OK, ei ihan yhtä hienoja kuin eilen), ruutua (ei sujunut aluksi, ei selvästi hahmottanut hallin laidassa ollutta ruutua), vähän seuruuta, kapulan luovutusta vinosta (vasemmalta sujuu jo hyvin, oikealta vähän vaikeampaa, mutta edistystä siinäkin), paikkamakuu (olin piilossa, aika ehkä 3 min, kurkkasin pari kertaa ja kehuin), paikkaistuminen (samat sävelet kuin makuussa, olin tosin lähempänä piilossa). Lisäksi kokeilin kahdella vieraalla merkillä, että miten sujuisi (toinen ihan oikea tötsä, toinen vesipullo). Aluksi L ihmetteli, että mitä hemmettiä, mutta sitten sujui. Näitä täytyy jatkaa.

Jätin Rampen tänään kotiin, koska se on nyt täysin selvää, että Lilin ääntely mun kanssa tottistellessa johtuu Ramosta. Kypsä homma, koska mieluusti treenaisin molempien kanssa. Viime syksynä oli kyllä tämä sama homma, joten uskon ja toivon, että tää on vaan vaihe. Kattellaan jonkin aikaa näin eli treenataan erikseen. Jos ei vaihe mene ohi, niin puhuttiin Simon kanssa, että sitten tehdään parin viikon sellainen pätkä, että otetaan molemmat mukaan ja vaan mennään johonkin treenipaikalle, muttei treenata. Ideana siis, että Lilin kiekat saataisiin näin alemmas, kun ei seuraakaan kivaa eli treenaamista, ei hälle eikä Ramolle. Mutta toivotaan tosiaan, että tää on vaan vaihe, joka helpottaisi pian.

Eilen kävin myös molempien kanssa aamulla juoksemassa, mukavaa oli. Kyllä ne saa ihan ylivoimaisesti parasta liikuntaa noissa sessioissa, kun hippaavat toistensa perässä. Hyvä että ovat noin hyviä kavereita.

Karvanlähtö taitaa vähitellen olla vähenemässä. Lililtä on tainnut jo loppua, Rampe vielä vähän pudottaa, mutta ei yhtään niin raivostuttava tilanne enää kuin vielä pari viikkoa sitten. Saas nähdä milloin meinaavat juoksun pukata päälle.