Tänään mentiin taas ottamaan Lilin kanssa viestiä. Tarkoitus oli mennä tuttuun paikkaan Histaan mutta ei mahduttu, jälkiporukka oli vallannut maastot. Siirryttiin sitten Siikajärvelle. Mä lähdin taas Lilin kanssa B:lle, joka oli ehkä 550 m päässä A:sta ja Simosta. Ja voi kökkö: Lili teki saman mitä tässä on viime aikoina välillä käynyt eli lähti kauheella vauhdilla ja tohinalla, irtosi muutaman kymmenen metrin päähän ja pysähtyi siihen, haukkui pari kertaa ja palasi. Uusi yritys, sama tulos. Palasin sen kanssa sitten tulosuuntaan muutaman kymmenen metriä. Ja nyt taas lähti ongelmitta.

Toi on kyllä omituinen juttu. Kuten todettu, Lili käy nyt kaikesta kovasti kiekoilla ja ääntä lähtee ym. Vaikuttaa siltä, että se käy niin kiekoilla, ettei keskity touhuun ja vaikka lähtee muka vauhdilla tekemään hommia, ei tiedä varmasti mitä tekee, kun käy niin kuumana. Kummallista, että tuo muutaman kymmenen metrin palaaminen ratkaisee tilanteen. Ja ongelma koskee erityisesti tuota ekaa lähetystä: Simolta L lähti taas varmasti mulle päin. Siirryin itse ehkä 150 m. Lili joutui tekemään aika lailla töitä mut löytääkseen. Näin sen ehkä 50 mn päässä ja sitten se hävisi hetkeksi ja löysi kuitenkin sitten mut. Ehkä tämän takia oli sitten toinenkin lähetys vaikea, melkein sama kuvio kuin ekalla lähetyksellä. Lähti kuitenkin avustamisen jälkeen hyvin.

Raahustin sitten itekseni takaisin A:lle mietiskellen syntyjä syviä Lilin viestin tilasta. Simon kanssa puhuttiin (aikamoisia radiopuhelinkeskusteluja ehdittiin siinä tosiaan käydä...), että nyt voisi kokeilla sellaisia treenejä, että otetaan pariin otteeseen viestin alkuosan treeniä. Eli toinen kävelee koiran kanssa B:lle, lähetys, ohjaaja kävelee A:lle, ja sama uudestaan. Koska vaikeinta tuntuu olevan Lilille tosiaan se ekan kävelyn jälkeinen lähtö.

Pohdittiin eilen sitten urakalla, että onko järkeä mennä kisaan vajaan kahden viikon päästä. Kisatilanne on kuitenkin todennäköisesti aika vaikea, kun on paljon odotteluja ym. Eikä olla päästä ryhmätreeneihin pitkään aikaan. Toisaalta ei sitten kuitenkaan tekis mieli luovuttaa. Ryhmässä juokseminen on yleensä helpompaa, jos oma koira ei satu olemaan ekana eli Liliä ainakin auttaa se, että se näkee muiden lähtevän. Ei nyt vieläkään päätetty, että mennäänkö kokeeseen vai ei. Otetaan nyt parit treenit vielä tällä viikolla ja katotaan, miten menee. Ei vaan oo oikein meidän juttu mennä kokeeseen tälleen epävarmalla fiiliksellä kokeilemaan. Toisaalta sitten taas noita kokeita on niin harvoin. Toisaalta toisaalta toisaalta... Vikahan tässä on siis ihan nartsan tässä päässä eli treenaamattomuus näkyy. Jurppii kyllä hulluna, että oltiin keväällä ja kesällä niin saamattomia, että jätettiin viesti ihan paitsioon. Äh.

Rampe oli vielä toipilaana tänään. Taisi olla eka oireeton päivä, joten tauti taitaa onneksi olla voitettu. Otetaan nyt rauhassa kuitenkin vielä. Virtaa alkaa olla aika kivasti pienessä, tosin ei se mikään kovin sairas eikä väsynyt ole missään vaiheessa ollutkaan.