Tänään hakuilemassa EPK:n toisen hakuporukan, PahaRemmin kanssa Anfallintiellä. Sää pari astetta plussalla, aika tyyntä. Tallattiin reilu 100 m rata eri paikkaan kuin ennen eli ”hiekkatieltä” suoraan pieneen mäkeen nousten. Maasto oli sinänsä vähän haastava, että vasemmalle vietti alamäki, oikealle ylämäki. Vasemmalle myös tie viistosti, suurin osa koirista ei mennyt etulinjaa suoraan vaan kiersi tietä, jolta sitten kyllä saivat hajun hyvin. Myös lunta maassa paikoitellen, ei paljoa kuitenkaan.

 

Ramolle siis sinänsä haastetta rutkasti, että täysin vieraat ukot kaikki tyyni. Ja MIEHIÄ ukkoina, jaiks. Ennen radalle tuloa haukutukset, Anski haukutti, hyvin sujui. Radalle sitten, eka pisto vasuriin, jossa Anski etukulmassa. Palkka jo aloituksesta. Sitten oikealle, jossa Jari piilossa. Ekalla ei uponnut ihan riittävästi, uusi lähetys ja nyt upposi. Viipyi jonkin aikaa ja sitten alkoi haukku kuulua (vajaa 20). Oli hetken tuumannut ennen ilmaisun aloittamista mutta ei vaikuttanut Jarin mukaan mitenkään jännittyneeltä tms.

 

Sitten vasuriin tyhjä. Ihan OK, vähän paremmin olisi voinut upota ja edetä, mutta riittävän siisti. Sitten oikealle, jossa Jari siirtynyt seuraavaan piiloon. Taas eka pisto samanlainen vähän vajaa ja uusi lähetys. Nyt upposi hyvin ja löysi Jarin (reilu 20 haukkua). Sitten vielä Henu kirmasi vikaksi ukoksi vasuriin, jonne R teki siistin piston ja löysi ukon. Palkka taas lyhyestä haukusta ja pallopelit päälle.

 

Hyvä Ärrä! Vieraat ukot näkyi vauhdissa jonkin verran eli nyt taas helppoa ja hauskaa seuraavat treenit. Hyvin sillä jo polla kestää vähän pidempää rataa ja vieraat ukot tosiaan, mistä olin oikein tyytyväinen. Vikalle ukolle lähti abaut samaa vauhtia kuin ekalle ja joka pistolle hyvällä fiiliksellä. Miehetkään ei olleet liian jänniä, jei.

 

Lili ja Simokin pääsivät hommiin. Lilille neljä ukkoa hajunhakuina (Nona, Sami, Anski, Jari?). Ani vielä ohjeista hajunhauista, että kun käydään hajua hakemassa, mennään aina lähetyspaikkaan nähden vinosti piilolle, jotta ”lähetysjana” jää vapaaksi hajuista. Lähetysmatkaa voi alkaa pidentämään, aika pian viiteenkymppiin jo, mutta haitarina pidempiä ja lyhyempiä. Ja Ani oli sitä mieltä, että kannattaa tehdä hajunhakuja aina tarpeeksi monta, jotta tulee toistoja per treenikerta. Intoa oli kovasti ja reippaasti meni ukoille joka kerta. Vikalla harmittavasti ei löytänyt ekalla ukkoa, Simo lähetti toistamiseen ja sitten löytyi. Vähän on Lilillä taipumusta juoksenteluun, joten pitää pitää huoli, että ukko on tarpeeksi hyvin piilossa, jotta L ei löydä ukkoja vain törmäämällä juoksennellessaan. Hieno Lilpe!

 

Treeneistä sitten molempien isukkeja moikkaamaan. Koirat mukana menossa myös, rapsutuksia saivat, toimivat myös hyvin siivouspartiona Simon siskon kaksosten jäljiltä.