Eilen vähän sightseeingia Kivistössä… Mun piti hakea sunnuntaista Hermiö-sessiota varten hallin avain Koirakeitaasta ja onnistuin sitten ajelemaan ristiin rastiin noilla suunnilla aikani, ennen kuin löysin perille. Kotimatkalla poikkesin Myyrmäkeen vähän tottistamaan, molemmat koissut mukana.

 

Lilille ruutua ensin. Ekalla oli pihalla ja juoksi ruudun ohi. Tokalle vähän paremmat avut multa ja rauhallisempi lähetys, nyt onnasi. Pari onnistunutta lisää, eri suunnista. Liikkeestä seiso, kyttäsin tarkasti, ettei tepsuttanut yhtään. Hyvin meni, seistä tapitti rauhassa. Metallikapulan luovutusta ja pari tuontia, suht hyviä. Yksi kokonainen nouto tehtiin, palautti laukalla, mutta kapulalle menee edelleen vauhdikkaammin kuin millä vauhdilla sen palauttaa. Auttaa kuitenkin selvästi, kun saa tiputtaa käskystä vauhdista kapulan ja iskeä leluun. Jatketaan tätä.

 

Ramolle samoin ruutu, pari toistoa, hyvät olivat. Jonkun mielestä vauhtia saisi varmasti olla enemmän, mutta mulle tuo riittää, ainakin nyt. Sitten kun liike on varma, niin nopeutta voipi koittaa saada lisää, mutta hetken olen tyytyväinen tuohon vauhtiin. Liikkeestä seisomista ja siinä pysymistä, aluksi oli taas vähän vaikeaa, mutta parani.

 

Edestä perusasentoon siirtymistä: tarjosi ensin vaan tiivimpää eteentuloa ja sain auttaa aika reilusti aluksi, jotta teki mitä pyysin. Helposti jättää vähän vajaaksi, etenkin jos seison jalat vähän harallaan, täytyy olla tuossa tarkka. Tätä ollaan tehty tosi vähän Ramon kanssa, koska oon halunnut välttää mahdolliset ennakoinnit. Vähän maahanmenoja myös, ihan jees. Paikkamakuu loppuun, reilu pari minsaa, suht hyvin oli, pari kertaa pää kääntyili.

 

Tänään kampesin itteni aikaisin sängystä ylös ja käytiin koirien kanssa juoksemassa heti aamusta ennen töitä. Aivan ihana aurinkoinen aamu taas ja hyvä fiilis juosta.

 

Illalla Viikkiin koirien käyttäytymistä koskevalla luennolle, puhujana Ádám Miklósi, unkarilainen proffa. Mielenkiintoinen luento. Luennon antia ainakin se, että koira ei ole susi – eikä myöskään lapsi – eikä sitä sellaisena tule kohdella. Koiralle on kehittynyt tiettyjä käyttäytymismalleja, joiden avulla se on sopeutunut yhteiselämään ihmisen kanssa. Miklósi vertasi ihmisen ja koiran suhdetta aikuisen ja lapsen suhteeseen, ei tietystikään sama asia, mutta sinnepäin. Jne., kiinnostavia kokeita olivat tehneet koirilla, mm. tutkineet sitä, miten koira vs. susi ”pyytää apua” ihmiseltä hankalaa tehtävää suorittaessaan (koira paljon nopeammin kuin susi) ja miten koira esim. hahmottaa ihmisen osoittaessa kädellä suuntaa. Osittain ainakin koira oppii matkimalla ikään kuin. Tälleen tiivistetysti, toivottavasti mun tulkinnat ei ihan metsään mene…

 

Eilen ja tänään Ramolle kotona edestä perusasentoon siirtymistä, tänään myös kaukoja. Kaukot on sen verran vaiheessa, että nyt on pakko oikeesti ottaa ne työn alle, jos mielii loppukeväästä avo-tokoon.