Pitkästä aikaa vähän päivitystä tännekin. Meidän lauma siis kasvoi marraskuun alussa pienellä pojalla :) Pikku-ukko piti meitä jännityksessä yliaikaa eli syntyi 12 päivää lasketun ajan jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja meidän elämä on tietysti muuttunut kertaheitolla ihanalla tavalla. Eilen poika sai nimekseen Joona Elias Rintakoski.

Koirat olivat pojan elämän ensimmäisen viikon hoidossa ensin ystävällämme ja sitten Simon vanhemmilla, jotta ehtisimme vähän päästä pienen kanssa arjen alkuun ennen koirahärdellin alkua. Jälkikäteen oli oikein fiksu ratkaisu. Oli kuitenkin aika jännää aloitella eloa pienen kanssa ja koirat olisivat varmasti aistineet tämän jännän ja saattaneet reagoida vauvaan jotenkin.

Kun koirat kotiutuivat, näytimme Joonaa niille pihalla vuorotellen. Eivät juuri mitään tajunneet, mutta nuuskaisivat sentään. Yhdessä tultiin sisään ja oltiin "ihan normaalisti". Ramona oli alkuun tosi kiinnostunut vauvasta, olisi halunnut nuuskimaan lähemmin. Lili ei tuntunut tajuavan pienen olemassaoloa tai sitten se vain otti rauhallisesti :)

Nyt, kun poika on ollut laumassa parisen kuukautta, koirat tuntuvat tottuneet häneen ihan täysin. Pojan uskaltaa huoletta jättää sitteriin tai leikkimatolle hetkeksi. Koirat saattavat käy nuuskaisemassa mutta osaavat mielestäni varoa pientä eivätkä kovasti ole hänestä kiinnostuneita. Ramona on tajunnut, että pojan suusta pääsee välillä lattiallekin jotain kovin herkullista... Siivouspartio välittömästi paikalla puklun yllättäessä.

Kiinnostava vaihe on tietysti se, kun poika lähtee liikkeelle. Toivotaan, että sekin menee hyvin. Siinä vaiheessa tietysti Joona on koirille oletettavasti vielä nykyistäkin selvemmin osa laumaa.

Treenit on olleet nyt tauolla täysin. Toivottavasti tässä vielä tammikuun puolella ehtisi niitä aloitella. Kovilla pakkasilla en olisi kyllä muutoinkaan treenannut, kun hallivuoroa ei nyt ole. Treeni-intoa olisi kyllä meikäläisellä kovasti :) Koirat ovat hyvin kestäneet tän vähemmän aktivoimisen, mutta jossain määrin niistä kyllä huomaa, että aivot kaipaisivat hommia. Vahtimista esiintyy etenkin Lilillä normia enemmän ja molemmat sekoavat ihan täysin, kun meistä toinen tulee kotiin tai lenkillä vastaan tms. Vaunulenkeilläkin yritän aina pitää niitä mahdollisimman paljon irti ja heittelen palloa jne, jotta ei ole pelkkää remmissä tallustamista. Keskellä päivää kun valitsee hyvät reitit, aika rauhassa tuolla saa mennä koirat vapaana.

Synnytyksestä toipumisessa koirat on kyllä olleet varmasti iso apu. Kävelylenkeille lähdin niiden kanssa jo varsin pian synnytyksen jälkeen ja todennäköisesti sitä oli koirien ansiosta suht hyvässä kunnossa raskauden loppuvaiheessakin, koska pystyin kävelemään lenkkejä ihan loppuun saakka. Tietty ihanaa myös pääkopan kannalta, että on pakko lähteä koirien kanssa päivittäin ulos.

Alla on kuva ekasta vaunulenkistä koko lauman kera. Niitä harvoja vaunulenkkejä lumettomassa kelissä... Lunta tuli siis marraskuun puolivälistä eteenpäin HULLUNA, ja välillä vaunulenkit on olleet yhtä taistelua. Sinnikkäästi niitä on kuitenkin tehty, paitsi ihan kovimmilla pakkasilla. Joona tuntuu olevan tosi lämminverinen, kuuma tuntuu tulevan vaunuissa kovin herkästi ennemmin kuin kylmä.