Rampe pääsi tänään aurinkoisessa säässä erittäin hitaalle mutta onneksi suht pitkälle kävelylle. Ohjaajalla oli pienehkö krabbis, joten etenemisvauhti ei päätä huimannut. Kotimatkalla pysähdyttiin pallokentälle ja otettiin vähän tottista.

 

Ramo odotti repulla, kun viedä löntystin eteenmenopalkan, ruudun ja merkin paikoilleen. Tehtiin ekaksi joitakin perusasentoja, lyhyitä seuruita ja käännöksiä. Ihan OK muistaakseni. Sitten merkki, joka oli varsin hyvin penskan muistissa, vaikka ei überpitkään aikaan olla tuota tehty. Sitten erikseen ruutu, joka meni lähtöhaukkua lukuun ottamatta hyvin. Sitten nämä yhdessä molemmilta puolilta ja samoin hienosti. Olin vähän äimänä, miten pieni eläin muisti noin hyvin. Hienoa!

 

Sitten taidettiin tehdä liikkeestä istumisia ja maahanmenoja ja erikseen liikkeestä seisomista. Siinä tuntuu tauko tehneen hyvää. Pysyy paljon paremmin paikoillaan, kun kävelen pois ja kohti/koiran ympärillä. Avo-kaukot tehtiin myös, taisi sujua. Muisti pätkii näköjään. Ehkä tehtiin nouto myös, höh mikä muistivaje.

 

Lopuksi sitten eteenmeno, jossa mieleenkiintoinen episodi. Ruutu oli edelleen paikallaan ja Är olisi halunnut ruutuun kovasti. Seuruutin lyhyesti eteenmenopalkkaa kohti ja käskin eteen – ja neiti ponkaisi täysillä takaviistoon vasemmalle kohti ruutua. Sitten hetsailin vähän enemmän, että eteen piti lähteä. Nyt lähti hienosti, irtosi ehkä 10 m ja kävi salamana maahan. Kivaa pikku ennakointia. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, nyt meni perille asti. En käskenyt maahan, mitä en nyt sitten meinaa tehdä juuri lainkaan muutenkaan. Täytyy ottaa maahanmenotreenit sitten erikseen.

 

Lili pääsi puolestaan jäljelle (jonne siis Ramokin olisi päässyt, jos ohjaajansa olisi kyennyt). 20 keppiä. Liikaa intoa: janalta lähti päättömällä vauhdilla, S kutsui takaisin ja uusi lähetys. Nyt lähti suoraan, mutta pieniä vaikeuksia oli kopata jälki. Ensin tuttuun tapaan takajäljelle liinan verran ja sitten korjasi suunnan. Kuitenkin alussa siksakkia 5-10m ennen kuin pääsi kunnolla jälkeen kiinni.

 

Kiire oli: L veti koko jäljen vauhdilla, kiinnostus tuntui olevan liikaa pelkästään jäljessä. 15 keppiä nousi hyvin, 5 oli ongelmia. Yhden meni ihan päältä yli, ei tuntunut saavan hajua kepistä. Toisen (kivikon kolossa) meni yli mutta alkoi tarkentaa n. 5 metriä kepin jälkeen. S pysyi paikallaan ja L palasi takaisin ja nosti kepin. 2 muulla S joutui muistuttamaan koiraa, muuten olisi paahtanut kepeistä ohi. Selvästi virtaa oli enemmän kuin pitkiin aikoihin ja aiheutti tosi kovaa vetämistä.

Puolessa välissä S otti viiden kepin pätkän "ilman liinaa" mutta ei parantanut keppien etsintää. Loppupätkän menin sitten lyhyellä liinalla ja tuntui, että jäljestäminen vähän tarkentui, mutta silti kepit eivät kiinnostaneet niin paljon kuin jälki. 10 keppiä tosi vaikeissa paikoissa (sammalen alla, kiven koloissa, puunrungon alla, puskien alla). S ei kuitenkaan huomannut mitään selkeää paikkaa, mikä olisi vaikuttanut kepin jäämiseen.

S pohti, että suurin ongelma kepin jäädessä on, kun L ei reagoi siihen mitenkään. Kuitenkin jos sen korjaa (kutsuu takaisin ja lähettää uudestaan n. 10 m ennen keppiä ja antaa jälkikäskyn), keppi usein löytyy.  S meinasi nyt jatkaa keppijälkiä ja koittaa selvittää, mistä pummit johtuvat. Jälki tuntuu nyt olevan liian nostattavaa ja sen myötä keskittyminen ei ole optimaalista. Ens kerralla vielä tiheämpi keppijälki.