Tänään töissä tajusin, että yksi uuden vuoden lupaus on jo alkuvuodesta jäänyt huonolle tolalle: lupasin itselleni, että urheilen enemmän kuin viime vuonna. No, eipä oo toteutunut ainakaan tammikuussa. Niinpä otin itseäni saman tien niskasta kiinni, ja töiden jälkeen lähdettiin Lilin kanssa juoksemaan. Itsellä oli aika karseeta ja väsynyttä menoa, mutta Lili juoksi innolla. Usein se on vähän tylsistyneen oloinen juoksulenkeillä, mutta nyt meni tosi kivasti ja sain sen vetämäänkin joitakin pätkiä valjaissa. Simppa ja Ramo kävivät keskenään lenkillä, ottivat hauskaa nouto-/tuomisleikkiä siinä lomassa.

Illalla kotitreeniä molempien kanssa. Lilille kaukoja maa-seiso-maa. Etäisyyttä koiraan meidän "eteishallissa" noin 1,5-2 m. Aluksi meinasi seisomaan noustessa ottaa pienen askeleen mua kohti, mutta niistä huomautus eikä palkkaa, niin alkoi sujua hienosti. Tehtiin erikseen seisomaan nousemista ja sitten seisomisesta maahan -hissiä. Seisomaan L nousee tosi hyvin, takajalat pysyy paikoillaan. Maahanmenossa se tuppaa siirtymään ihan hivenen eteenpäin, tätä pitää nyt hioa. Saatiin jo hyviä hissejä tässäkin aikaan hetken hinkattuamme. Askelia myös eli lähinnä yhtä eteen ja yhtä taakse. Ramolle perusasentoa ja siitä askelia, "seuraamista", vähän istumista (jota ei tarvii enää kotona hinkata!) ja istu-maa-hissiä. Ja leikkimistä uusilla ihquilla patukoilla :-)

Ja sitten tuo pirun kapula. Mä oon jo tehnyt siitä itselleni näköjään jonkun ongelman, kun R ei siitä näytä niin kauheesti tykkäävän. Tai sitten mä paineistan sitä. Meillä on parina kertana käynyt niin, että R alkaa kivasti koskea kapulaa ja ottaa sen suuhun, mutta sitten se jotenkin menettää kiinnostuksensa aika nopeesti. Höh. Olin hetken ihan äimänä, että mitäs nyt.

Mutta onneksi on Simo. Mä kökötin sohvalla ja mietin, että miten tuon kapulahomman kanssa nyt lähtisi uudelleen liikkeelle, kun S tuli ja alkoi leikittää Ramonaa kapulan kanssa. Ja se meni tosi kivasti, R innostui kapulasta ihan silmin nähden! Eli siis: ongelma on mussa. Oon jo tässä vaiheessa koiraharrastusta kaavoihini kangistunut ja improvisaatiokyvytön. Jos mä ajattelen, että joku asia tehdään näin, en osaa sitten vaihtaa lennosta tyyliä, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Mäkin olin koittanut Ramoa leikittää kapulalla mutta en saanut sitä innostumaan. Se varmaan aistii, että mä oon vähän hermona tms., kun ei onnaa. Mikä on siis ensinäkin ihan idioottia, penska on penska eikä meillä oo mikään kiire. Mutta siis: mun täytyy fiksata omaa asennetta ja ajatella avoimemmin, jos joku homma tuntuu tökkivän.