Sen verran kylmää on ollut, että ulkotottistelut on olleet varsin vähällä. Tai siis niitä ei ole ollut lainkaan sitten maanantain. Sisällä jotain pientä ollaan puuhasteltu: kaukoja, kapulan nostoja, ovikellotreeniä. Simo osti Clasulta ovikellon, jota nyt soitellaan muutamia kertoja päivässä. Ideana se, että koirat a) menevät keittiöön ja b) ovat hiljaa, vaikka ovikello soi. Eiväthän ne Clasun ovikelloa ole kertaakaan haukkuneet, kun ne ehdollistettiin siihen, että siitä saa aina namppaa. Mutta reaktiot oikeaankin ovikelloon ovat kyllä vähän hillitympiä. Ramohan siihen sanoo muutenkin yleensä vain puhpuh mutta Lilillä tulee megalomaaninen vahtihaukku, joka siis nyt koitetaan poistaa.

Keskiviikkona kävin koirien kanssa juoksemassa. Pakkasta oli reilu kymmenisen ja se alkaa kyllä olla yläraja meikäläisen juoksuille. Alkuun sattui päähän ja keuhkoihin kylmä mutta äkkiä siihen tottui ja sitten oli varsin kiva juosta. Loppulenkistä sitten jaloissa alkoi tuntua sekä kylmä että lumipuurossa tossuttelu.

Koiria ei kylmä ole juuri haitannut. Kertaakaan eivät ole olleet sen oloisia, että palelisivat. Anturoiden väliin kyllä lumi välillä paakkuuntuu ja sitten pitää pysähdellä pureksimaan ne pois, mutta viluisilta eivät ole näyttäneet.

Tänään käytiin (liian!) pitkästä aikaa Masalassa lenkillä Ninan & tollerien kanssa. Oikein kiva oli lenkkeillä hyvässä seurassa ja kauniissa lumimaastossa ja auringonpaisteessa! Simo oli uuden kameransa (Nikon D300S) kanssa alkumatkan mukana. Koirajoukko tuli suht hyvin juttuun, tosin kun kuvaajan pyynnöstä piti heitellä keppiä koirille, niin Ramo the Narttu ei paljon armoa muille antanut. Milan kanssa eivät ehkä olisi kaunista yhteistä säveltä löytäneet mutta M oli kiinni, joten no problem silläkään saralla. R ei tykkää muista lähellään mutta tulee ihan hyvin toimeen, jos muut antavat Hänen Korkeutensa olla rauhassa...