Kipeitä kun on oltu, koissut joutuneet vähemmälle lenkitykselle. Toisaalta oon tsempannut kotitreenin kanssa. Rampen kanssa perusasentoja aina vaan, kosketusalustaa, maa-seiso-maa:ta. Perusasennoissa mun pitäisi taas häivytellä namiapua. Oon nyt käyttänyt sitä aika paljon, kun oon halunnut hinkata perusasennon paikkaa oikeasti hyväksi. Lilille kaikkea pientä sekalaista.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaivihkaa otin myös Rampelle kapulan nostamista/luovutusta ohjelmaan. Kopkop, homma sujuu. Kapula ei oo oikeastaan yhtään ällöttävä (kuten pari kk sitten), neiti ottaa sen ripeästi suuhun ja irrottaa yleensä vasta Kiitos-käskystä. Oon nyt käyttänyt muovista kapulaa, siinä on parempi maavara. Täytyy koittaa bongata jostakin puinen kevyt, jossa maavara isompi. Kapulasta aina iso palkka, joko ruoka tai koiranmakkaraa tms. muuta hyvää.

Ramon kanssa ollaan myös leikitty kotona ja lyhyillä lenkeillä paljon. Pikkupyyhkeellä, narupalloilla, patukalla. Kivasti on leikkinyt, mikään lelu ei tosin ole ylitse muiden, päivästä ja hetkestä riippuu, mikä on kivoin.

Simo jaksoi eilen ja tänään käydä nopsasti Talissa Lilin kanssa ottamassa esteet ja ampumiset. Hyvin oli mennyt, Jouni oli eilen mukana ja ampui, tänään Simo onnistui ampumaan itse. Mua jännittää tuo ampuminen aika paljon aina vaan. Lili ei reagoi makuussa mitenkään, kun sillä on namppaa takana mutta jos namppaa ei ole (kuten ollaan nyt viime aikoina enemmän tehty), tokasta paukusta voi tulla pieni ääni ja hännänheilahdus. Ei pahasti kuitenkaan paineistu, enemmän tulee sellainen olo, että se odottaa jotakin tapahtuvaksi paukusta. Odottaa siis vapautusta nameille (joita ei siellä välttämättä ole)? Jatketaan harjoituksia, täytyy muistaa tehdä helppoa välillä myös.

Lilin kanssa nyt aamu- ja/tai iltaruualla paikkaistumista. Rampelle usein makuu, muutaman kerran tosiaan kapula.