Vappu vietettiin perinteiseen tapaan kaverin synttäreillä. Karvanaamat olivat mukana myös. Vappupäivän aamuna suunnattiin Opelin nokka kohti Kiteetä Pian luokse, jossa vietettiin kolme päivää lähinnä paimennuksen parissa. Upea ilma viimevuotiseen tapaan, auringosta saatiin nauttia kaikki kolme päivää. Mannaa etenkin valokuvaajille…

 

Rampelle neljä sessiota lampailla. Osa porukasta teki myös ankkoja ja nautoja (hurjaa touhua!), mutta me keskityttiin lampaisiin. Rampea ei tarvinnut nyt yhtään sytytellä, intoa riittii heti alusta. Perjantain treeni ja lauantain eka treeni olivat multa aikamoista sähellystä. Pia antoi neuvoja ja vaikka ymmärsin kyllä puhetta sujuvasti, ohjeiden toteuttaminen käytännössä oli vaikeeta. Liikaa liikkuvia osia…

 

Sitten lauantain tokalla sessiolla joku himmeä lamppu syttyi meikäläisen päässä ja saatiin joku roti tekemiseen eli siis minä sain. En sohinut kepillä enää sinne tänne, vähensin höpinöitä ja keskityin omaan liikkumiseen enemmän. Heti kun olin itse enemmän selvillä siitä, mitä oltiin tekemässä, Ramonkin tekeminen rauhoittui ja tuntui, että tehtiin yhdessä hommia samaan suuntaan. Tehtiin puolikuita eli Rampelle etäisyyden opettamista. Muutama hyvä hetki saatiin menemään, innostunut fiilis jäi. Sunnuntain treenissä mentiin jo sen metallihäkkyrän läpi (miksiköhän sitä kutsuttiin…), mikä on keskellä aitausta. Hetki saatiin vääntää mutta R teki sinnikkäästi hommia. Joutui kuitenkin käyttämään päätään sen verran, että oli aika puhki treenin jälkeen.

 

Paimennus on kyllä koukuttavaa hommaa eli tarkoitus olisi kyllä mahdollisuuksien mukaan harrastusta jatkaa. Se, mitä nyt teen paimenhaan ulkopuolella, on ”paimennusmaahanmenon” opettaminen. Etenkin noi ekat treenit meni välillä hirveeksi vänkäämiseksi, kun R ei mennyt käskystä maahan. Tai meillä ei oikein ollut sellaista sopivaa käskyä, mitä käyttää, kun en halunnut tokokäskyä alkaa käyttää. Ja tietysti kun intoa riittää, käskyn pitää olla vahva, jotta koira innokkuudestaan huolimatta malttaa käydä maahan/jäädä paikoilleen.

 

Tarkoitus olisi käydä nyt kevään/kesän aikana Hilulla paimentamassa. Siellä on kesäkuun lopussa ASCA:n paimennuskisat, joihin aattelin turistina hilpaista. Katsomalla oppii kuitenkin paljon, ja etenkin on sitten kiva nähdä, mitä kisoissa tarkkaan ottaen tapahtuu ja tehdään.

 

Lilille järkättiin sitä hommaa, minkä se osaa eli neitokainen pääsi jälelle kahtena päivänä. Pe minä tallasin noin kilometrin jäljen, jossa yhdeksän keppiä. Seitsemän keppiä nousi. Ihan OK jäljestystä. Jana oli samanlainen kuin Lilillä yleensä, ensin koitti vähän haahutella sivuille, mutta kun ei Simo antanut löysi jäljen. Otti kuitenkin takajäljen. Jälki meni yhdessä vaiheessa pellolla pienen pätkän ja se oli Lilille vaikea, niin kuin on ennenkin ollut. Yksi keppi taisikin jäädä sinne pellolle.

 

La Hansu teki jäljen, haastava maasto, pari keppiä seitsemästä tai kahdeksasta taas jäi. Melko lailla samanlaista duunia kuin perjantaina. Puhuttiin Simon kanssa kotimatkalla, että Lilille voisi keppejä ainakin välillä pistää vaikeampiin paikkoihin = joutuisi tekemään enemmän ja tarkempaa duunia kepit löytääkseen. Tällöin tietysti kepit pitää merkata tarkasti tai olla muutoin satavarma, missä ne ovat, jotta voi vaatiakin tarvittaessa koiralta tarkempaa duunia.

 

Oli oikein hauska viikonloppu, isot kiitokset Pialle ja kaikille mukana olijoille!! Täällä on jo Rissasen Teemun ottamia kuvia (joita ei tietystikään saa käyttää ilman lupaa), kiitos! Mukana oli useampiakin kuvaajia, joten lisää kuvasaldoa on odotettavissa ;-) Rampen treenejä otettiin muutama videollekin, nekin toivottavasti saadaan jossakin vaiheessa verkkoon.