Käytiin siis katsomassa tokokoetta Purinalla Soilen kanssa, paikalla myös hakuryhmäläisiä ja muita tuttuja. Hupaisaa, kun kaikki olivat melkeinpä yhtä lailla enemmän tai vähemmän pihalla voin/evl:n kuvioista. Voittajan suorituksia menin siis itse ensisijaisesti katsomaan, kun en ikuisuuksiin ollut sellaisia nähnyt.

Teki kyllä taas hyvää nähdä toisten suorituksia. Aina sitä ajattelee, että kaikkien muiden koirat osaa kaikki liikkeet kympin arvoisesti kokeessa, mutta eihän se näin ole tietenkään. Seuraamiskaavio oli ainakin tällä tuomarilla (Marja Ala-Nikkola) tosi paljon lyhyempi ja simppelimpi kuin mitä olin ajatellut. Ruutumenomatka näytti pidemmältä kuin olin ajatellut (ja millä viime aikoina myös varmaan treenannut...) ja kaukoissa etäisyys taas oli pienempi kuin luulin. Eipä sitä sääntökirjaa oo tullut juuri katseltua, kyllähän noi etäisyydet sieltä selviävät.

Aivan superliikkis nuoren oloinen bortsu oli meidän suosikki voi:ssa, se oli niin hauskaa katseltavaa. Mieletön vauhti ja kauhean hauskaa näytti olevan tekeminen. Ja toinen bortsu sai sympatiapisteet kun paikkamakuussa sen viereinen kooikkeri tuli melkein heti ajan alettua haistelemaan bortsun peräpäätä. Borstu koitti sinnikkäästi maata ja tuijotti tiukasti eteensä pitkään, mutta sitten meni hermo ja se ajoi kooikkerin pois. Liikkis työmyyrä koitti vaan tehdä hommia, vaikka toinen teki parhaansa häiritäkseen.. Bortsu sai sitten uusia ja taisi saada kympin sitten toisessa sessiossa, kun ei tullut kaveri kiusaamaan.

Tuli tosi paljon treenimotivaatiota, kun huomasi, että monessa liikkeessä kyllä Lilin kanssa ollaan sillä tasolla, että pitäisi pisteitä irrota voittajasta. Hiomista on vielä runsaasti esim. ruudussa mutta perushomma on kutakuinkin hallussa. Ja Rampen kanssa tietysti intoa tehdä noita ylempien luokkien liikkeitä, joita kyllä kaikkia ollaan tehtykin. Ne, mitä nyt aletaan urakalla tekemään molempien kanssa (etenkin Lilin), on kaukot ja tunnari. Jurppii hulluna, että oon ollut niin saamaton noiden liikkeiden kanssa. *murinaa ja murmutusta* Mutta tästä se taas lähtee :-)

Avointa luokkaa seurattiin siinä sivusilmällä. Tosi pätevän ja iloisen näköinen koirakko, Sara-aussie (Ullakonojan Terhin kasvatti Attic Angel's jotakin) ohjaajineen oli kivaa katsottavaa. Hauska pieni aussietyttö ja täpäkkää menoa.

Illalla sitten itseeni suivaantuneena aloitin kaukokuurin molemmille. Lilille kaikkia asentojen vaihtoja - takapalkalla. Eli siis lähinnä takapalkkaan totuttamista. Olin itse vielä aluksi ihan koiran edessä, sitten muutama askel taakse päin. Alkoi sujua! Illan aikana tein varmaan ehkä neljä sarjaa sen kanssa ja lopussa sujui jo muutamat oikein hyvin. Kyllä se tästä! Ramon kanssa i-m-i - joka oli "yllättäen" vähän hakusessa, kun ei olla sitä tehty vähään aikaan. Tarjosi maasta seisomaan nousua aluksi vahvasti. Lopussa alkoi Ärrälläkin sujua suht hienosti.

Nyt otan itseäni niskasta kiinni siten, että joka ilta teen molempien kanssa ainakin kolme sarjaa kaukoja. Tästä ei tingitä. Piste. Ja tunnarin osalta nyt alkuviikosta tilannekatsaus molempien osalta ja sitten siinä etiäpäin, mars!