Takana lähes viisi viikkoa lomaaaaah!! Aivan ihana loma, josta valtaosa vietettiin mökeillä Vammalassa ja Sipoossa. Ennen lomaa ei juuri suunniteltu, että mitä tehtäisiin, vaan ajateltiin säiden ja mahdollisen tylsistymisen sitten ratkaisevan asian itsestään. Mutta helteitähän sitten riitti eikä ollut mikään kiire kaupunkiin.

Koiratreenien suhteen oltiin myös lähestulkoon kokonaan lomalla. Osasyynä helteet: oli oikeasti niin kuuma, että ei jaksanut eikä viitsinyt kertakaikkiaan millään. Ja sitten kun pääsi lomailun makuun, niin ei siitä malttanut luopua... Koiratkin olivat ihan reporankoina ja ainoastaan uimaan päästessään ne olivat täysin omia itsejään. Uimista sitten riittikin ja siinä saivat molemmat paljon treeniä. Lili alkoi selvästi oikeasti tykätä uimisesta, ei alun jälkeen jaksanut arastella yhtään, mitä se on usein aiempina kesinä tehnyt. Ramo puolestaan oppi tuomaan uimaleluja hyvin, mitä se ei ole malttanut kunnolla tehdä.

Tokavikalla lomaviikolla Vammalan mökillä saatiin sentään vähän aikaiseksikin. Viikon aikana kolme jälkeä molemmille. Ei mitään kovin erikoista kummallekaan, vähän haettiin tuntumaa, että missä mennään tauon jälkeen. Tällaisia havaintoja rekkusten edesottamuksista:

Lilillä havaittiin taas se, että itse jäljestys on niiin kivaa, että kepit meinaa välillä jäädä toiseksi. Lisää siis keppimotskua vaan edelleen, hyvä palkka aina. Yhdellä jäljellä S tumppasi kepit kunnolla maahan siten, että Lili joutui todella niitä etsimään. Aluksi S joutui auttamaan aika paljon, mutta sitten alkoi sujua. Tämä vois toimia Lilille, koska joutuu olemaan tarkempi jne. Simo laittoi myös ainakin yhdellä jäljellä ekan kepin turhan pian janan jälkeen. Kokeessa se ei kuitenkaan ikinä ole saman tien, joten turha hakea näitä pummeja treeneissä. Lilillä jäljen alku on usein turhan vauhdikas ja Simon pitää alussa malttaa rauhoittaa Lilin vauhtia selvästi. Muutoinkin havaittiin, että Simon tulee olla ohjauksessa tarkkaa eikä antaa Lilille ns. yhtään tilaa säheltää.

Ramolla sujui suht hyvin. Kahdella janalla oli vähän hakemista, tosin ohjaaja (kröhöm) oli osasyyllinen näihin. Eli ei pidä lähettää koiraa sellaisesta maaston kohdasta, joka hankaluutensa vuoksi ohjaa sen vinoon. Toiseksi pitäisi aina olla selvillä tarkasti, missä jälki menee, ettei lähettele koiraa minne sattuu... Yksi jäljistä oli varmaan puolin kilsan mittainen ja vain kolme keppiä, tarkoituksena saada reilusti väliä kepeille. Hyvin pelitti pikkukoira näissäkin. Keppimotivaatio on hyvä, huomaa kuin R terästäytyy ja tulee uusi ilme, kun se löytää kepin ja alkaa tarkentaa kepille. Täytyy vaan samoin olla ohjauksessa tarkka: ei liikaa tilaa Ramollekaan vaan tiukka roti liinan toisessa päässä.

Kotona sitten katteltiin kisakalenteria molempien osalta, josko syys/lokakuussa ehtisi vielä molempien kanssa yhteen tai kahteen kokeeseen. Treenata toki pitää molempien kanssa maastoa, tottista myös, kun se lomilla jäi lähes täysin paitsioon. Mutta turha sitä kai on liian pitkällekään pantata, eiks niin?! :) Lilille oli pari mahdollista koetta, Ramolle samoin. Ramon kanssa tosin pitää sitten ehkä sumplia, josko S ohjaisi maaston, jos koe menee kovin pitkälle syksyyn ja meikäläisen maha estää metsässä lyllerryksen tyystin.

Tuleva viikko ollaan lähinnä kaupungissa ja tarkoitus olisi suunnata myös tottistamaan ikuisen pituisen tauon jälkeen. Alkaa kyllä olla treeni-intoakin :)