Tänään jätin tarkoituksella tottistelut minimiin ja käytiin vaan Rampen kanssa pitämässä hauskaa. Narupalloleikit ja kivaa olikin. Osasin myös lopettaa hyvään hetkeen, kerrankin. (Session loppuvaiheessa ohitsemme kulki nuori nainen kouhkaavan irlanninsetterinsä kanssa. Lili odotti puussa kiinni ja naikkonen huutelee, että saako tulla moikkaamaan. HALOO, sanon minä. Tai siis ”Ei saa, kiitos”. Onneksi totteli.)

Meidän rakkaat lähilenkkimaastot on jo jonkin aikaa olleet jyrän alla eli koko ihana niitty-/metsäalue muuttuu asunnoiksi… Kävin tänään koirien kanssa illansuussa alueella ja siellä oli varsin hauska kuljeskella. Hiekkateitä menee sikin sokin eikä asuntoja ole vielä yhtä kerrostalon lukuun ottamatta alettu rakentaa. Muutama muukin koirankuljettaja nähtiin mutta muuten saatiin viilettää ihan omassa rauhassa. Ja koirathan viilettivät! Nauttivat ilmiselvästi avarista hiekkateistä ja vetivät hurjaa rallia ympäriinsä. Välillä ojan kautta eli kotiin palattua molemmat pääsivät suihkuun. Mutta pääasia että oli hauskaa :)

Iltaruuan yhteydessä molemmille pientä jumppaa. Lili: edestä perusasentoon siirtymisiä, liikkeestä seisomisia. Rampe: istumista, maahanmenoa, edestä perusasentoon siirtymistä, iltaruoka kapulan luovutuksesta (pientä säätöä).