Pääsiäinen aloitettiin Ramon kanssa reissaamalla Kiteelle Pian luokse Gabi ja koiransa seurana. Kahtena päivänä ehdittiin ottaa Ramolle neljä treeniä lampailla. Kiitos Pialle paimennuksista ja hyvistä neuvoista ja kärsivällisyydestä ja seurasta, myös Gabille ja Niinalle!

 

Aluksi katseltiin kun Mini ja Scifi tekivät vuorotellen hommia. Edellinen treeni meillä oli ollut Annan luona joulun alla, silloin ei oikein sujunut, vaan R lähinnä oudoksui lampaita ja kyseli multa, että mitä hittoa me ollaan täällä tekemässä. Pialla eka sessio alkoi vähän samalla tavalla mutta suht nopsasti lampaat alkoivat kiinnostaa Ramoa ihan eri tavalla ja alun kakan maistelu unohtui.

 

Seuraavat sessiot olivatkin jo paljon parempia ja Ramon itseluottamus lampaiden kanssa kasvoi silmissä. Ajoittain se oli jopa kuriton kakara; arjessahan tuo on varsin kuuliainen ja kiltti, kovaa ei tarvitse sanoa, mutta paimentaessa sain pariin otteeseen sanoa varsin kovaa, eikä neitokainen ollut moksiskaan. Pia oli tästä tyytyväinen :-) Ja mäkin kyllä, kiva että tuossa tilanteessa kovuutta ja itsevarmuutta löytyi. Paimensauva ei Ramoa myöskään hätkäyttänyt yhtään liikaa.

 

Tokasta sessiosta eteenpäin saatiin jo kuljetettua lampaita suht nätisti muutama hetki. Ramo keskittyi tosi hyvin lampaisiin eikä tosiaan ehtinyt syödä kakkaa lainkaan. Minähän meidän paimenkaksikossa tietysti ole se heikoin lenkki, R tuntui pariin otteeseen olevan selvästi sitä mieltä, että hän kyllä osaisi, jos mä vaan tajuaisin vähänkin… Kolmannella ja neljännellä treenillä uuhi uhmasi Ramoa kunnolla mutta Ramo selvitti tilanteet tosi hienosti.

 

Pian ohjeiden mukaan annoin Ramon etenkin aluksi räkytellä lampaille, jotta se saisi itseluottamusta. Vauhtia piisasi aika lailla ajoittain, mutta se johtui varmasti lähinnä mun huonosta ohjaamisesta ja Ramon turhautumisesta. Korvat olivat pääasiassa hyvin mukana.

 

Mun pitää itse muistaa perusasiat eli se, että pysyy itse liikkeessä koko ajan, ja se, ettei päästä koiraa itsensä ja lampaiden väliin. Näillä pääsee jo pitkälle. Kunhan vaan siinä lampaiden ja koirien vilistessä silmissä muistaisi… Seuraavat paimennukset ovat luvassa jo vappuna, kun mennään taas Kiteelle. Silloin kasassa on isompi kööri, toivottavasti ehditään useita treenejä kuitenkin ottaa. Ramolle teki kyllä nyt tosi tosi hyvää, että sai monta treeniä peräjälkeen. Ja tosiaan hyvä kun seuraavat treenit on suht pian luvassa, luulisi olevan homma vielä muistissa, etenkin kun paikka on sama kuin nyt.

 

Ankkojakin Ramo pääsi näkemään kahdesti. Eka kerta meni ihan vaan remmissä lintuihin tutustuessa, tokalla kerralla R oli jo vapaana ja koitettiin liikutella ankkoja pihalla. Eipä ollut helppoa, ankat kun eivät hakeudu ihmisen luo samalla tavalla kuin lampaat. Mutta ihan OK kai tuokin Ramolta sujui ensikertalaiseksi.

 

Pian luona Rampe treffasi myös muita aussieja. Kimppalenkillä hippasivat mm. Ansan kanssa. Ylipäätään tuo näytti aluksi ei-tykkäävän kaikista mutta alkoi sitten lämmetä vähitellen. Minin pentuja oli jäljellä perjantaina kaksi ja Blessin yksi (Kusti-poika, aivan mainio); pennut (jotka tietysti mun mielestä olivat aivan ihania!) olivat aluksi Ramosta ällöjä mutta kun Gabi&Pia ja pennut tulivat saattamaan meitä asemalle, Rampe olisi melkein jo leikkinyt penskojen kanssa. Hassu otus.

 

Kotiin matkattiin lauantaina iltapäivällä siis junalla, matka meni kivasti, Rampe makoili rauhassa mun jaloissa. Simo&Lili hakivat meidät Tikkurilasta ja hurautettiin Sipooseen mökille kahdeksi päiväksi.