Maanantaina Simppa puuhaili Ramon kanssa ja mä kävin Lilin kanssa Hannan ja Ekon seurassa tottistelemassa Perkkaalla. Otettiin ensin ampuminen molemmille. Lili oli just hiekkakentän etuosan ulkopuolella nurtsilla ja Hanna toisella puolella kenttää puoliksi pienen kummun takana. L ei reagoinut. Hyvä homma: nyt taisi olla ekaa kertaa niin, että Lili näki kun ampuja meni paikalleen eikä ammuttu siis niin, että ampuja olisi ollut "piilossa" tai että Lili ei olisi nähnyt kun ampuja menee paikalleen.

Vein Lilin paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Hanna ja Ekko treenasivat. L lähti ensin mun perään mutta se johtui omasta säätämisestä. Sähelsin repun kanssa ja puhuin puhelimessa, niin ei ihme, että L meni sekaisin, että mitäs tässä piti nyt tehdä. Uusi yritys ja hienosti meni. Olin osan aikaa selkä Lilin päin, osaksi vähän puoliksi. L pysyi mielestäni selvästi rauhallisempana kuin aiemmin.

Sitten Lilin kanssa kapulaa. Ensin annoin sen sille suuhun ja kutsuin Nouda-käskyllä eteen. Tosi hienosti tuli ihan tiiviisti ja suoraan. Sitten pari siten, että kapula maassa ja L toi siitä mulle, hyvin menivät nämäkin. Tässä pitää vaan pitää tarpeeksi etäisyyttä, jotta L ehtii ottaa tarpeeksi vauhtia ja palauttaa laukalla. Sitten kokonainen hyppynouto. Hienosti meni, ihan täysin apuja, hyvä Lili!

Lopuksi otin vähän seuraamista ja siinä lähinnä tiukkaa käännöstä vasuriin, jotta neidin pylly saataisiin pyörähtämään vielä ripeämmin. Koira teki hienosti, itseltä meni pää heti niin sekaisin, että en voinut kauheen montaa toistoa ottaa. Mikä sinänsä oli tietysti hyvä meikäläiselle (Miss Liian Kauan Hinkkaaja) :-)

Lopuksi mentiin pikku lenkille ja Lili ja Ekko saivat hyvät leikit aikaiseksi. Ekko oli aika kiinnostunut Lilistä "silleen", aloin miettiä, että eihän voisi juoksu olla tulossa. Olisi kyllä tosi aikaisin, koska viimeksi väli oli 9 kk. Tai sitten Lili vaan on niin ihana.

Illalla naksuilua Ramon kanssa. Neiti nauttii näistä hetkistä jo ilmiselvästi. Oon aina yhdistänyt naksuilusessioon myös leikkimistä ja/tai namien etsintää. Tyttö on niiin söötti kun se koittaa itse tarjota jotakin liikettä ja pähkäilee niin että savuaa :-) Maahanmeno on tosi nopsa, ollaan yhdistetty siihen nyt sana Maa. Käsiapua pitäisi alkaa hissuksiin vähän häivyttämään. Istumiseen pitäisi ottaa sana myös mukaan, samoin katsomiseen. Esineeseen tarttuminen on tosi ripeä sutaisu: tänne se nami ja äkkiä :-) Tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa saada vähäsen kestoa mukaan. Eteenistumista on tehty myös, nyt muutaman kerran jo siten, että en ole polvillani vaan seison. R on kuitenkin niin pieni, että ehkä se on fiksumpaa vielä tehdä lähempänä lattiatasoa...

Ramonalla hampaat vaihtuvat ja toissapäivänä huomasin, että sen pusuissa oli lievähkö verinen tuoksahdus. Voi reppanaa. Luita pureksii antaumuksella, mutta sitä se on kyllä tehnyt koko ajan. Pitäisi saada neitokainen myös puntarille, ei ole oikein käsitystä sen tän hetkisestä elopainosta. Kasvanut on tietty kuitenkin mutta kylkiluut tuntuu hyvin.

Leena