Molemmille jälkeä tänään. Simo kävi ryhmänsä kanssa Siikajärvellä, mä Rampen kanssa Äijänsuolla.

 

Ramolle ehkä 350–400 m pitkä jälki, aika vaikea, koska paljon polkuja ja tod.näk. harhajälkiä. Pari koirakkoa nähtiin lenkillä ennen jäljestystä + suunnistajiakin muutama. En merkannut jälkeä muutoin kuin janan ja ihan alun. Jälki vanheni ehkä 50 min. Muutoin maasto oli suht helppoa, varvikkoa, sammalikkoa, pieni pätkä kalliota. Yksi 90-kulma, selvitti hyvin.

 

Jana ehkä 15–20 m. Meinasi pari kertaa lähteä sivulle, mutta en antanut. Rauhoittui ja eteni nokka maassa suoraan, reilu puolet janasta hyvää duunia. Nappasi jäljen varmasti ja lähti oikeaan suuntaan. Vauhtia oli alussa aika paljon. Suht alussa oli ison polun ylitys, jonka jälkeen R hukkasi jäljen hetkeksi. Katseli mua pariin kertaan kysyvästi ja annoin vain uuden Jälki-käskyn. Parin yrityksen jälkeen jälki löytyi, hyvin ratkaisi itse. Ainakin tällä kertaa näki (ja tunsi liinan päässä) hyvin, milloin R oli varmasti jäljellä ja milloin meni vähän sivusta.

 

Keppejä nousi 7/8, olin tyytyväinen Ramon työskentelyyn. Sillä oli jo jäljen alussa selvästi kuuma ja jano lenkin jäljiltä (ei suostunut tietenkään juomaan, kun tajusi varmaan pääsevänsä hommiin), läähätti aika paljon jäljestäessäkin, joten jäljestys ei ollut ihan niin tarkkaa kuin viimeksi. Sinnikkäästi kuitenkin teki hommia. Luulen, että tuo metsään jäänyt keppi oli siinä alkupuolella, jossa jälki hetkeksi hukkui.

 

Kun poistuttiin jäljeltä, siirryttiin läheiselle kalliolle pakkaamaan kamat reppuun ja annoin Ramolle vettä. Läheistä polkua tuli pariskunta, joka tokaisi muutaman metrin päässä meistä, että katos, kyy… Jätin Ramon puuhun kiinni ja menin katsomaan kyytä. Siinä se köllötteli hievahtamatta keskellä polkua. Oltiin menty Ramon kanssa siitä varmaan metrin, parin päästä ohi… Inhottava tunne. Suomen luontoonhan nuo kuuluvat, mutta silti vähän kammottaa, kun omat koirat ovat kirmanneet päättöminä noillakin kalliolla monta kertaa. Täytyy vaan toivoa, etteivät ikinä törmää kärmeisiin. Kyttäilin tietysti kaikkia kiemuraisia keppejä matkalla autolle, mutta eihän siitä mitään tule, että jatkuvasti on tuosta asiasta huolissaan. Sormet ristissä vaan, että vältytään onnettomuuksilta…

 

Treenin jälkeen vielä käytiin paukuttelemassa. Ramo makuussa, sapuskapurkki takana. Olin aika lähellä, Ärrällä ei korvakaan värähtänyt.

 

Simolta raporttia Lilin jäljestä saadaan toivottavasti myöhemmin…