Karseen pitkä aika edellisestä kirjotuksesta, pah. Täytyy koittaa terästäytyä, tässäkin puuhassa. Näin kiireinen en oo, todellakaan. Kovin vähän ollaan kuitenkin treenattu. Oon näköjään tosiaan huono treenaamaan hetken siellä, toisen täällä. Kaikki tai ei mitään... Pitää koittaa tuunata asennetta. Edelleen tän kesän/syksyn tavoite on päästä Rampen kanssa sinne avoimen jälkikokeeseen. Ja mun mielestä Lilin pitäis päästä voittajan kokeeseen, mutta siitähän en päätä minä :)

Sinänsä koirille kuuluu kuitenkin suht hyvää, vaikka onnellisempiahan ne olisivat, jos treenimäärät olisivat entisillä tasoilla. Mutta onneksi ne on koiria, eikä osaa oikeasti kaivata treenaamista... Eikä tää nykyinen vaihe pysyväksi olotilaksi jää. Mun pitää vaan sopia itteni kanssa vaikka pari treenipäivää viikolle, niin kyllä se siitä. Ensi viikolla alkavat Simon vetämät jälkitreenit, joten sitten koirat pääsevät ainakin kerran viikossa jäljelle. Siihen pari tottisrupeamaan lisäksi, niin se olis jo jotakin.

Säännöllistä on sentään jokin ollut, nimittäin juoksemassa käyminen. Tosin, nyt oon ollut kohta pari viikkoa vähän puolikuntoinen, joten on se(kin) ollut tauolla. Toivottavasti kohta pääsisi taas kunnolla liikkumaan, menee hermot pelkkään kävelyyn...

Merkkailuja on lenkillä tällä hetkellä niin tiheään, että tietää juoksun olevan molemmilla tulossa. Saattavat lenkillä tehdä niin, että toisen pissii, sitten toinen (joka painaa menemään 20 m edellä, kurkkaa taakseen ja) huomaa toisen pissivän ja palaa kiireen vilkkaa pissimään toisen pissan päälle. Tätä on välillä vähän koomista seurata. Toukokuun puolivälin jälkeen tulee kuluneeksi se 7 kk edellisen juoksun alusta. Tuo on niillä ollut muutaman viime juoksun väli, ja tosiaan nuo merkitkin viittaavat siihen, että juoksu on alkamassa.

Punkkikausi on mm. FB-statusten perusteella alkanut, eli myrkyt pitäis iskeä noille päälle. Vähän mietityttää tuo pieni lapsi + punkkimyrkky -yhtälö, pitää apteekista kysyä, tietävätkö he asiasta mitään. Tai sitten pitää kysellä FB:sta, sieltä yleensä löytyy tieto moisiin ongelmiin :)

Koirien ja vauvan yhteiselo sujuu edelleen. Joona on liikuttavan kiinnostunut koirista. Usein kun J huomaa koirien kulkevan ohitseen tai liikkuvan muutoin, puhkeaa hän spontaaniin hymyyn. Koirat on kivoja :) Lili on tykännyt Joonan läheisyydestä jo pitempään, Rampe on juuri tässä parin päivän sisällä tuntunut lämpeävän varovasti. Ärrällä tosin menee vähän vaiheissa tuo tykkääminen, vastaava lämpenemisjakso oli havaittavissa muutama viikko sitten. No, kunhan ehtii lämmetä tarpeeksi/sopivasti siihen mennessä, kun J lähtee liikkeelle. Eikä tietysti Lilinkään osalta voi satavarma olla, mitä se sanoo, kun J ehkä seisomaan opetellessaan tarraa turkkiin kiinni eikä päästäkään niin vaan irti. Itekin tietää, että kun hän tukassa roikkuu kunnolla, että sattuuhan se. No, kahtellaan kuin meidän käy.

Huhtikuun puolivälissä käytiin Kirkkonummella taas Suski Korrin opissa. Otin Rampelle teemaksi kontaktiharjoituksen. Tehtiin niin, että R perusasennossa ja lyhyessä liinassa. Suski teki häiriöitä ja mun piti huomauttaa liinalla, jos kontakti tippui. Oli tosi toimiva homma! Liinalla huomautus oli siis vain huomautus. Kun R otti taas kontaktin, rauhallinen kehu. Palkka pyrittiin ajoittamaan siihen, kun R piti kontaktin häiriöstä huolimatta. TOSI nopeasti se tajusi homman nimen eikä montaa kertaa mennyt häiriöihin. Yksinkertaista mutta tehokasta. Tätä täytyy jatkaa. Huomion kiinnittäminen myös siihen, että kehusana (mulla Jes!) tulee ennen ja käsi lähtee vasta sitten kaivamaan palkkaa.

Keskusteltiin treenien päätteeksi vielä pehmeän/herkän koiran ohjaamisesta. Suski oli sitä mieltä, että pehmeälle/herkälle koiralle voi olla hyväksi treenata kisatilannetta usein ja ketjuttaa kaikki liikkeet putkeen, minkä jälkeen vasta palkka. Eli ei niin, että odottaa koiran vain yhdistelevän erikseen osaamansa liikkeet kokonaiseksi kisasuoritukseksi. Herkkä koira voi huomata palkan puuttumisen helposti, mikä voi vaikuttaa sen suorittamiseen. Jos taas kisasuoritusta on treenattu siten, että koko kisakaava on rutiinia ja koira tietää satavarmasti, että sen jälkeen tulee hyvä palkka, homma voi pelittää paremmin. Tää pisti mut miettimään ihan kunnolla ja uskon, että toi vois toimia Rampelle. Täytyy pitää mielessä ehdottomasti.

Kotimatkalla kävin vielä Ikean parkkiksella tekemässä Lilille perustreenin ja Rampellekin lisätreeniä. Jotain perussettiä molemmille: seuraamista, jääviä, luoksetulo, nouto kiloisella. Ei muistaakseni isompia nokan koputtelujen aiheita.

Pääsiäinen vietettiin maalla, Joona ensimmäistä kertaa Sipoon mökillä. Koirat olivat kerta kaikkiaan onnensa kukkuloilla. Oli niin upeat ilmat, että pihalla oltiin tosi paljon, koirat koko ajan. Olin vähän puolikuntoinen, joten ei tullut tehtyä jälkikauden avausta, vaikka mieli olisi tehnyt.

Esineitä sentään treenattiin, la ja ma. Ruutu oli ehkä 20 m leveä ja 50 syvä. Ekatreenissä molemmilla oli kolme esinettä, jotka kaikki haetutin. Intoa oli molemmissa liikuttavan paljon. Ja taitoakin aika hyvin: molemmat löysivät kaksi esinettä tosi nopeasti. Vikaan etsimään jouduin lähettämään molempia varmaan 15 kertaa, mutta tosi hyvällä motskulla lähtivät jokaikinen kerta. Molemmat onneksi löysivät sen vikankin, joka oli hankala. Se oli pikkupehmolelu, joka oli sellaisessa kuopassa, ettei haju varmaankaan liikkunut juurikaan. Tosi mainiota, että hommia tekemällä esineen löysivät ja kyllä huomasivat ohjaajankin riemusta, että hyvä duuni tuli tehtyä :)

Ma sitten Simon kanssa neuvoteltuani otin teemaksi vaikeahkot paikat esineille. Esineitä taisi olla molemmilla 5 ruudussa, joista haetutin taas kolme. Kaikki esineet olivat pieniä ja tarkoituksella siis hankalissa paikoissa: kuopissa, kaatuneen puun alla jne. Tämä treeni meni tosi hyvin ja molemmat löysivät kolme esinettä. En kellottanut, mutta sallitussa ajassa mitä todennäköisemmin.