Vanhuus ei tule yksin, ei. Maanantai meni totaalisesti viikonlopun mökkireissusta toipuessa, vielä tiistainakaan ei ollut olo tavallisen normaali. Säälittävää. No, tiistaina tulikin meikäläiselle kolmekymppiä mittariin, joten ei ihme, ettei kone pelitä enää samalla tavalla. Koirille tämä ikääntyminen oli tietysti vähän tylsää, pari iltaa meni peruslenkeillä ja synttärivieraita kestittäessä. Tosin vieraista joku on yleensä hellämielinen ja hups löysäsorminen, ja sitkeästi silmiin tuijottava aussieneitokainen saattaa joskus tulosta aikaan pehmitystaktiikallaan… Joten ihan tylsää ei ollut varmaan kuitenkaan.

 

Keskiviikkona ja tänään onneksi kampesin itteni juoksemaan, olipa taas mukavaa. Odottelen kyllä jo ihan tosissani noiden juoksuja alkaviksi. Lili etenkin merkkailee minkä kerkiää ja haistelee kaiken muun ajan ja jää lenkillä jälkeen, kun pitää kaikki merkit tuoksutella. Tai sitten se räksyttää ja ajaa Rampea. Mukavaa. Joko karjut, että voitaisko nyt mennä tai sitten että hiljaa, kiitos…

 

Eilen pieni ryhtiliike, mentiin Nooran ja Piian kanssa Luukkiin treenaamaan. Tallattiin eka jäljet ja sitten tottista. Rampelle ensin seuraamista, perusasentoja ja käännöksiä. Seuraamisessa peräpää aukesi vähän, treenaamattomuus näkyi selvästi. Parani kuitenkin loppua kohti. Täyskäännökset ja oikealle käännökset oli vähän myös hakusessa, ei pahasti, mutta kuitenkin. Vasuri meni suht hyvin, kuten aina. Vire sinänsä oli hyvä, kiva oli tehdä.

 

Sitten tehtiin pari noutokapulan palautusta. Jätin koiran ja kapulan, kävelin pois ja Nouda-käsky. R toi kapulan tosi lujaa, joten tehtiin vaan pari. Kesken matkan siis vapautus ja narupallo lensi R:n menosuuntaan. Hyvähyvä!

 

Muutama perusasennosta maahan, jotka viimeksi olivat hitaita. Nyt ekat kaksi olivat tosi hyviä ja jäin tietysti hinkkaamaan ja hidastuivat… DAA. Saatiin nopsa kuitenkin taas ja lopetettiin siihen. Koita hyvä ihminen olla hinkkaamatta!! *kele kun menee itseen hermo.

 

Liikkeestä maahanmenoja tehtiin myös, nopeutta pitäisi niihin saada piiru lisää. Ramolla on niin iso imu mun mukaan, että hidastuvat sen vuoksi. Tehtiin sitten takapurkilla ja tuntuivat paremmilta. Jatketaan tätä.

 

Vikaksi eteenmeno siten kuin edellisviikolla oli puhuttu. Ensin tehtiin niin, että menin R:n kanssa vähän matkan päähän ja Noora kutsui Ramoa luokse. Tavoitteena siis se, että R juoksee lujaa musta poispäin ja käsken sen maahan. Kolme tehtiin näitä, ekalla ja vikalla meni hyvin, tokalla palasi aika pitkän pätkän mun luo, kunnes meni maahan. Sitten varsinainen eteenmeno. Vietiin Ramon kanssa yhdessä palkkapurkki, joka jäi kansi auki. Piia ja Noora jäivät purkin lähistölle, valmiina dyykkaamaan purkille ja sulkemaan kannen, jos koira ei tottele. Sitten Ramon kanssa siis toiseen päähän kenttää, lähetys ja n. puolivälissä matkaa Maahan-käsky. Aivan loistava! Meni kyllä mielestäni maahan niin nopeasti kuin vain siitä vauhdista pystyy. Kääntyi muhun päin kyllä, mutta en siihen puutu. Ihan super! Siitä sitten pikakehut ja vapautus purkille.

 

Ramolle ihan lyhyt jälki, ehkä 100 m:n paikkeilla. Vanhentunut pari tuntia. Lähetin muutaman metrin janalta. Suht nätisti meni, tosin ihan vähän viistosti jäljen suuntaisesti. Tarkisti askeleen pari takajälkeä, sitten lähti varmasti oikeaan suuntaan. Jäljellä oli Froliceja aluksi joka askeleella, sitten ryppäissä n. 5 askeleen verran ja sitten taas 10–20 askelta ilman nameja. Tosi rauhallisesti ja tarkasti R jäljesti, olin oikein tyytyväinen.

 

Jäljellä 3 keppiä, joista kaksi ekaa nousi tosi varmasti. Vika keppi oli jäljen päässä, eikä R löytänyt sitä ensin. Se oli kuitenkin mun oma moka. Keppi oli käytännössä kulmassa, koska lähdin varsinaiselta jäljeltä n. 90 astetta päästäkseni tielle. Huoh, älykästä menoa. Käskin R:n uudestaan jäljelle ja kyllähän se keppi löytyi.

 

Oikein hyvä treenirupeama siis kaiken kaikkiaan tänään. Rampe oli taitava ja oli hauskaa. Simon kanssa illalla mietittiin, että nyt pitäisi tehdä Ramolle oikeita janatreenejä eli ihan selkeästi keskittyä niihin. Jäljestää tuo osaa, ja sitä tarkkuutta ja rauhallisuutta kyllä saa nampoilla, koska R malttaa ne jäljeltä syödä.

 

Illalla käytiin vielä Är ja minä kaverin kanssa kävelyllä Otaniemen rannassa. Rusakko-pirulainen lähti n. metrin päästä Ramosta ja sehän perään täysillä. Oli karussa kuitenkin onneksi vain vajaa 10 s. Ehti jo kauhukuvia vilistä hetken päässä…