Lauantaista iso osa meni hautajaisissa, ja koirat olivat päivän kahdestaan. Lenkille tietysti ehdittiin, ja illaksi koirat pääsivät mukaan kun mentiin iltaa istumaan Lealle. Siellä siis mäykyt Veeti ja Helga, koirilla meni kivasti keskenään, Ramo ja Helga painivat minkä kerkesivät. Liliä ei leikit kiinnostaneet, se lähinnä tuijotteli ihmisiä suoraan silmiin namin toivossa. Ja toimihan se tuijottelu muutamaan otteeseen. Neiti viihtyi myös sohvalla ja sylissä, ei yhtään tyypillistä Liliä.

Tänään jäi Ramon hakutreenit väliin meikäläisen flunssan ja väsymyksen takia. Illalla kuitenkin raahasin itseni ylös ja mentiin tokoilemaan Purinalle. Ramo pääsi ekana hommiin ja teki taas oikein hienosti. Pari muuta koirakkoa samaan aikaan eli sopivasti häiriötä.

Ekaksi otettiin taas perusasentoja, joissa eripituisia pätkiä. Hienosti piti kontaktia ja hyvin hakee jo oikeaa paikkaa itse, autan tosin namilla edelleen aika paljon, jotta saadaan asento kerralla oikein. Seuraamista, joka meni myös kivasti. Paikka alkaa olla tiiviimpi, tässä selvästi edistystä tapahtunut. Liikkeestä seisomista, joka meni hyvin. Tätä ollaan tehty enimmäkseen kotona, mutta näköjään sujuu häiriössäkin jo. Ei tarjonnut muutaman session aikana kuin kerran istumista, muuten meni oikein hyvin. Vähän otettii myös maa-->seiso-kaukoja, hyvin pelaa hissi namin avulla. 

Muutamia maahanmenoja, meinasi pariin otteeseen jättää kyynärpäät ilmaan. Vähäsen hyppyä agiaidalla, jätin Ramon odottamaan toiselle puolelle ja kutsuin luokseni esteen yli. Tämä oli kivaa neitokaisen mielestä :-) Eteenistumisia, jotka oli tosi nopsia ja tiiviitä. Kosketusalustaa, meni ihan OK, tosin jossakin vaiheessa joku namihaju kiinnosti neitiä kovasti ja alusta unohtui. Ramonan kanssa kyllä huomaa, jos joltakin toiselta koirakolta on nami tippunut maahan…

Pari luoksetuloa otettiin myös, ekalla pysyi hienosti paikallaan kunnes kutsuin, tokalla meinasi pariin otteeseen varastaa, palautin aina takaisin ja tehtiin alusta, kunnes onnasi.

Sitten Lili a.k.a. Miss Piip. Lilillä on vuodenvaihteen jälkeen ollut ajoittain liikaa kiekkoja treeneissä ja välillä muutenkin. Ja niin taas tänään. Huokaus.

Ekana tehtiin luoksetulon pysäytystä, nää meni vielä aika kivasti. Pysähtyminen on jo aika lailla varma, nopeutta haluaisin tähän vaan vielä lisää. Mutta suht tyytyväinen olen tämän hetken tilanteeseen. Otettiin myös joitakin seisomisesta luoksetuloja melko lyhyellä matkalla eli ihan eteen asti, nää meni tosi hyvin. L tuli vauhdilla ja ihan tiiviisti ja suoraan.

Ja sitten otettiin askelia. Tai yritettiin. Tässä Lilillä keitti ihan yli, oli TODELLA vaikea keskittyä. Piippaamista tosi paljon ja ylitekemistä. Hohhoijaa. Tyhmänä en edes tajunnut lopettaa hommaa lyhyeen vaan veivasin turhaan jonkin aikaa.

Sitten tehtiin muutama hyppynouto matalalla esteellä, suoraan koko liike. Meni oikein hyvin. Seuraavaksi estenouto agi-A:lla. Oikein hyvin tämäkin. Otin suoraan koko liikkeen tässäkin, ei ongelmia. Tosin vähän ääntä tässäkin.

Eli nämä liikkeet, jossa oikeasti saa tehdä, menivät hyvin. Lilin kiekat toimii näissä edukseen eli oikein vauhdikasta ja näyttävää touhua. Mutta sitten nuo rauhallisemmat liikkeet. Voi apua.

Vikaksi paikkamakuu Pirjon ja Jaden kanssa. Hyvää: L pysyi makuussa. Huonoa: ääntelyä, ääntelyä, ääntelyä ja muuta levottomuutta. Aika oli ehkä 4 min, josta olin piilossa puolet, kurkkasin ja kehuin hyvistä = hiljaisista hetkistä. Menin eka piiloon, josta tulin näkyville ja olin jonkin aikaa selkä Liliin päin.

Piippaamista siis esiintyy Lilillä muutenkin tosi paljon. Autossa, kotona lenkille lähdettäessä ym. Ja arjessa, kun sen pistää odottamaan vuoroaan, on kauheen vaikea pysyä yhdellä käskyllä paikallaan tai muuten totella kerrasta. Tulee siis ainakin osin sellainen olo, että kyse pomottamisesta mutta toisaalta myös jonkinlaisesta epävarmuudesta.

Mietittiin Simon kanssa tänään, että ääntely ja kiekat on lisääntyneet vuodenvaihteen jälkeen. Eli edellisen valeraskauden (joka siis oli lievä, tuskin huomasi) jälkeen. Tämäkö on Lilin normaali moodi? Todella toivon, että ei ole.

Mä mietin, että pidän sen kanssa nyt vähän tottis-/tokotaukoa. Oma hermo ei kestä tota piipitystä eikä L opi mitään (paitsi sen, että tottiksessa kuuluu piipata….) tommoisilla kiekoilla käydessään. Tai ainakin niin, että kuulostelen tarkkaan sen fiilikset ennen kuin tottista otetaan. Jos näyttää, että se pystyy keskittymään, niin hyvä, mutta jos piipitys jatkuu, ei treenata. Jos Lilille alkaa treenissä piipityksessä huomauttaa, se nostaa vaan kiekkoja lisää eikä ääni ainakaan vähene.

Tietää ainakin sen, että Ramolta ei piippaamista suvaitse yhtä hiukkaa, jos sitä alkaa jossakin vaiheessa esiintyä.