Eläinlääkäri soitti tänään Lilin jalasta poistetun patin kohtalosta. Kyseessä on vaan joku kovettunut kudospatti, hyvälaatuinen, ei mitään erityistä uusimisvaaraa. Ei siis edes rustokasvain. Helpotuksen huokaus. Nyt vaan toivotaan, että haava jatkaa hyvää parantumistahtia. Antibiootit loppuivat eilen ja tikit mennään poistattamaan torstaina.

Ramonan kanssa käytiin tänään agitreeneissä, R siis sijaistamassa vielä saikulla olevaa Liliä. Alkeiskurssin vika kerta. Uusina juttuina tehtiin ohjausjuttuja: valssia, takaaleikkausta ja persjättöä. Olipas taas hankalaa ohjaajalle! Se näyttää niin yksinkertaiselta, kun kouluttaja näyttää, mutta sitten kun itse kokeilee, on ihan pihalla. Ja tietysti kun Ramona ei osaa vielä tietenkään irrota ym., niin entistä haastavampaa :-) Mutta idea meni kuitenkin ehkä meikäläiselle jakeluun, mikä on tärkeintä.

Kokeiltiin taas tuttuja juttua, mm. esteitä ilman rimoja, keppejä muutamaan otteeseen, putkea. A:n etupuolen kontakteja tehtiin myös muutamia kertoja. Välissä sitten lepäiltiin ja rauhoituttiin ja vähän istumistakin treenattiin.

Ramona oli oikein hienosti taas treeneissä. Pidin sitä ajoittain vapaanakin, hienosti pysyi pienessä tilassa, vaikka muita koirakkoja ihan lähellä hommissa. Ainoa kerta, kun se lähti mun luota, oli kun toinen kurssilainen kutsui koiraansa namit kädessä. Niin niitä namejahan neitokaisen piti lähteä katsastamaan :-) Toinen koira ei niinkään kiinnostanut.

Lopuksi kokeiltiin keinua. Houkuttelin R:n namien avulla keinulle, jonka kouluttaja päästi hitaasti laskeutumaan. Ihan ok meni, vähän Ramonaa jännitti. Mikä näkyi sitten puomilla, jolla käytiin seuraavaksi. R tuli aika hitaasti puomin ylösnousua ja jotenkin onnistui sitten lipsahtamaan/hyppäämään alas. Ylhäällä asti ei onneksi vielä oltu, eikä tuo aluksi näyttänyt olevan moksiskaan. Säikähdin tietysti, ettei vaan mitään sattunut ja kyttäsin pennen jalkoja sen jälkeen haukkana koko illan. Ei kuitenkaan mitään merkkiä tuollaisesta, huh. Kouluttaja kehotti käymään puomilla uudestaan, jotta ei jäisi pahaa mieltä pennelle puomista. Seuraava puomille meneminen olikin vähän pelottavaa ja kouluttaja tuli avuksi. Mentiin puomi vielä pariin otteeseen, vikalla meni jo melkein ilman apuja.

Toivottavasti ei nyt jäänyt mitään traumoja, täytyy mennä puomia uudestaan heti, kun tulee mahkut. Ärsytti kyllä kunnolla oma intoilu tuon jälkeen: tunti oli kuitenkin jo lopuillaan ja R oli varmasti vähän väsynytkin treeneistä. Ens kerralla pitää muistaa lopettaa ajoissa, ettei toinen ehdi yhtään väsähtää. Ja muutenkin tietysti mun pitää olla varovaisempi, kun puomia mennään seuraavan kerran.

Alkeiskurssi siis päättyi tähän, jatkosta ei ole vielä tietoa. Mun pitääkin nyt miettiä, että mitä teen minkäkin koiran kanssa agin suhteen. Olis tietysti hauskaa ja hyödyllistä jatkaa Lilin kanssa, mutta luulenpa, että aika ei yksinkertaisesti riitä. Mutta pohditaan asiaa.