Lintumetsän koulun valaistulla kentällä illalla Rampen kanssa. Muutoin kiva ja onnistunut sessio mutta pihkuran paikkamakuu taas vaikea! R oli vähän levoton, pää kääntyli, pari inahdusta. Ruokapurkki takana ei auttanut inahteluun, pään pyörimiseen kyllä.

Juteltiin Simon kanssa illalla tuosta ja viimeisen parin viikon aikana tuota levottomuutta on ilmennyt. Kattelin blogia takaisin päin ja varmistuin tuosta. Aiemmin R on ollut tosi rauhallisesti ja levollisesti makuussa, nyt on ilmennyt välillä just tuota vähän inahtelua ja pään kääntelyä. Teenpä nyt niin, että tehdään tuota vain kotona ja sitten jossain ihan helpossa paikassa, jossa on minimihäiriötä. Lyhyitä pätkiä, ohjaaja lähellä.

Mietin myös, että voisiko pimeys vaikuttaa. Kokeillaans viikonloppuna viimeistään tehdä valoisassa, josko sillä on vaikutusta. Sellaista myös pohdin, että R on paljon hektisempi tottiksessa nykyisin. Oikeestaan sen jälkeen, kun on löydetty paremmin yhteinen sävel leikkimisen suhteen. Tottis on kivempaa = vire on korkeampi = paikallapysyminen vaikeampaa?

Joka tapauksessa vireystila pitää saada alemmas noissa paikallaanoloissa. Tänään kyllä tein niin, että tehtiin ensin paikkaistumista (joka meni muuten hyvin: tehtiin aika lyhyitä pätkiä, naks hyvästä istumisesta ja palkkaa välissä) ja sen jälkeen makuu, joten ei ollut kyse ainakaan siitä, että olisin ottanut jotain revittelyä ja sitten makuuseen. Mutta voisi oikeesti rauhoitella koissua ennen makuuta, syötellä namppaa ja olla itse überrauhallinen. Ja mun täytyy olla myönteisellä mielellä tuota tehtäessä; helposti nousee karvat tuosta makuusta meikäläisellä pystyyn, koska Lilin kanssa saatu taistella tuon asian suhteen aika paljon.

Muutoin tehtiin sitten seuruita, joissa alkaa olla tosi jees ilme. Tosin: tässäkin tekemiseen kivuus näkyy eli asennon suhteen pitää olla tosi tarkka. Edistämisen/poikittamisen vaara on olemassa, kun vietti (tai miksi sitä nyt sitten haluaakaan nimittää) nousee. Liikkeestä jääviä: seisomiset ja maat tosi buenoja, istumisessa vähän epävarmuutta ja tarjosi seisomista muutaman kerran. Kun keskityin itse käskyn antamiseen, johan parani. Ruutu meni tosi jees myös. Teen sitä nyt niin, että tötsät aika lähellä toisiaan, alusta ruudussa, käyn näyttämässä/koskemassa alustaa ja meen lähettämään Raran, joka siis odottaa 5-10 m päässä ruudusta. Pieni hetsaus ja lähetys. Vauhti on tosi hyvä ja R hakee hyvin alustalle. Pallopalkka tänään, toimi hyvin. Tehtiin eka ehkä 3 toistoa, sitten muuta puuhaa välissä ja pari erillistä lähetystä, nekin sujuivat eli hyvin R muisti ruudun idean. Muutama patukkanouto tehtiin myös, ideana se, että neiti pysyy paikallaan, kun heitän kapulan. Ekalla varasti, muut pari pysyi. Perusasentoja ja peppua oikealle, molemmat aika hyvin, etenkin oikea tuntui paremmalta tänään. Lopuksi sitten paikkaistuminen ja -makuu. Lopuksi leikittiin hetki kentällä ja lenkillä muutoin kotia kohti tallusteltaessa.

Ennen lenkkiä ehkä 15 toistoa tunnaria partsilla. Ehkä 6:lla toi ensin kaksi väärää, sitten oman. Ja 11:llä yhden väärän ja sitten oman. Muut oikein. Virtaa oli selvästi enemmän kuin sunnuntaina, pitää pitää tuossakin oikeesti homma tarpeeksi "tylsänä".

Simo & Lili eivät tänään treenanneet, mutta Lili pääsi tapaamaan lempi-ihmistään Tuukkaa. Voi sitä riemua kuulemma. L oli myös kannellut koko illan Simolle ja Tuukalle kaikenlaista kamaa ja haastanut leikkimään. L on näköjään nyt oikeesti vajonnut takaisin pentuasteelle. Ja turkki alkaa olla aika vähissä. Kattelin tänään töidenjälkeislenkillä, että L on nyt varsin sporttisen näköinen aussie, kun sen megalomaaninen turkki on tippunut. Juoksua odotellessa... Se on myös melko hyvässä lihaskunnossa ja kylkiluut tuntuu just sopivasti. Rampe sen sijaan vois olla kilon hoikempi, täytyy nyt muistaa pitää ruoka-annos vähän pienempänä. Se vaan tuntuu niin julmalta, kun R on niin pienen ja hoikan oloinen/näköinen, mutta tunnustelemalla kylkiluiden päällä on kyllä pieni kerrostuma.