Mia Skogsterin luennolla tänään, aiheena viettikoulutus. Mielenkiintoista oli, Skogster on suht hyvä esiintyjä, jota jaksoi kuunnella hyvin sen 3 h. Osa asiasta oli tuttua mutta paljon myös uutta ja ajatuksia herättävää. Kiinnostavaa oli kuulla, miten ja millaisella aikataululla Skogster itse kouluttaa koiransa. Esim. BH-kokeen suorittaminen ennen kuin maasto on kunnossa on tavallaan turhaa. Itse olin ajatellut, että mentäisiin Ramon kanssa BH:seen keväällä mutta hyvinhän sen voi syksyyn siirtää, jos ei maastot ole kunnossa siinä vaiheessa. Mietitään.

Pakotteiden (oikea) käyttäminen oli jotain, mistä itsellä ei ole juuri kokemusta, joten se oli erityisen mielenkiintoista. Itse vaan tuntuu, että pakotteiden käyttäminen tai etenkin niiden sellainen käyttäminen, että se on koulutuksessa avuksi eikä haitaksi, on tosi haastavaa; Skogsterkin toi esiin, että jotta pakotteista olisi hyötyä, koiran tulee olla tarpeeksi itsevarma ja saalisviettinen ja tietysti pakotteen antamisen pitää olla oikea-aikaista. Hihnapakotteista lähinnä puhuttiin siis. Ovathan tietysti sanallisetkin "tyytymättömyyden ilmaisut" pakotteita ja niitä itsekin tietysti tulee käytettyä. Eikä ole tullut mieleen, että muita pitäisi käyttää. Toki voi tietysti kysyä, olisiko Lilin kanssa saanut jotain parempaa aikaiseksi, mutta en kyllä usko. Täytyy kuitenkin muistaa, että Skogsterin laji (suojelu) ja rotu (mali) ovat erilaisia kuin meidän lajit ja koirat. Ainakin Ramo paineistuu silmin nähden hihnanyppimisestä, kun sitä joskus lenkillä on pitänyt tehdä. Mutta kyllä tuo tosiaan ajatuksia herätti.

Myös se perusero omassa touhussa ja Skogsterin jutuissa on naksun käyttö. Sitähän Skogster ei ilmeisesti lainkaan kannata; oon joskus käyttöbelgien keskustelupalstalta lukenut jonkun Skogsterin naksuttimen käytön kyseenalaistavan mielipiteen. Itsekään ei toki ole naksua tullut käytettyä "puhtaimmassa" mielessä eli vaan poimimalla koiran omasta käytöksestä oikea toiminta ilman mitään apuja. Itse kuitenkin olen omilla koirilla naksun käytön kokenut tosi hyödylliseksi ja aion sitä varmasti käyttää vastedeskin. Noille meidän aussieille naksu on jotenkin tosi hyvin sopinut. Kuitenkin sekamallilla eli suulliset kehut, lelut ym. mukana myös.

Nooran blogissa hyvät muistiinpanot Skogsterin luennolta! Kiitti ;-)

Koko päivä meni sitten koiraillessa, kun luennon jälkeen mentiin Nooran kanssa Histaan ottamaan esinetreenit. Jälkeä olisi halunnut Ramolle vielä tehdä, mutta sen verran oli talvista, että jätettiin se väliin. Tehtiin ehkä 5 m leveä ja täyssyvä ruutu tuttuun paikkaan.

Ramo eka hommiin. Sille oli valmiina ruudun takaosassa esine (pieni rätti). Vahingossa laitoin R:lle pk-valjaat päälle, niitähän en oo käyttänyt tähän asti esineillä, jotta ei sekoittaisi hakuun. Tajusin kuitenkin vasta jälkikäteen, että olin sitten valjaat laittanut. Ei ne kuitenkaan mitenkään Ramoa haitanneet, tiesi selvästi, että oltiin esineitä etsimässä eikä ukkoja. Irtosi hyvin ruutuun, tosin kävi vasemmalla (jonne tuuli) ruudun ohi tarkistamassa. Löysi esineen nopeasti ja toi vauhdilla käteen saakka. Sitten mentiin Ramon kanssa hetkeksi pois ja Noora vei kaksi esinettä lisää ruutuun. Nekin (hanskoja) löytyivät hyvin ja nopeasti ja R palautti hyvin. Hyvähyvä!

Lilille kolme esinettä. Ekalla lähti hyvin ja löysi nopsasti esineen (hanska). Palkaksi Frolic. Toisella lähti vähän hitaammin mutta laukalla kuitenkin. Teki hommia suht hyvin mutta palaili sitten takaisin päin. Kutsuin luokse ja lähetin uudestaan. Hyvin irtosi ja esine (olisko ollut hanska tämäkin?) löytyi, taas Frolic palkkana. Sitten vika, esine (pieni muovinen heijastinrinkula) löytyi nopeasti. Palautukset joka kerta hyvät. Kun kotona kerroin treenistä Simolle, S osasi jo etukäteen arvata, että tokalla L ei ollut löytänyt esinettä yhtä nopeasti kuin ekalla. Tätä kuulemma on tapahtunut ennenkin. Vire vähän laskee ekan esineen löytymisen jälkeen? Täytyy miettiä, että mitä tuolle voisi tehdä.

Tosi hyvä treeni molemmilta, olin oikein tyytyväinen! Treenin jälkeen haukutettiin vielä Ramo. Sarjat 10-30, hyvin haukkui. Sitten lenkille ja väsyinenä kotiin.

Ai niin, eilen oltiin mun veljellä ja lasten ja koirien yhteiselo sujui yllättävän kivasti. Kerran Ramolla meni Aaroon hermot, kun A pläjäytti tyynyllä Ramoa naamaan. Pienet pörräykset R päästi, ei muuta. Niin ja pitihän Ramon tietysti vahtia makkarin oven taakse lukittuja kissoja, jotka koko illan sinnikkäästi yrittivät päästä nirhaamaan epämieluisat elukkavieraat...