Loppuviikko meni flunssan iskemistä odotellessa, tosi vetämätön olo to-su. Lauantaina tsemppasin kuitenkin nappien voimassa Nooran kanssa Luukkiin treenaamaan. Ramolle täyssetti eli esineet, tottis, jälki. Sitä ennen kuitenkin Lilille esineet.

 

Ruutu oli nippanappa täyssyvä ja ehkä vaan 10 m leveä. Sekä Lilille että Ramolle 5 esinettä ruudussa, haetutin 4. Kaksi esinettä takana, kolme keskellä/edessä. Lili oli oikein pätevä. Löysi esineet nopeasti ja oli intona. Ramolla samoin intoa riitti, mutta pari kertaa lähti ruudun ulkopuolelle tuoreelle jäljelle. Ruudussa oli koikkelehtimassa pari perheellistä sienestäjiä juuri kun tultiin siihen Ramon kanssa, joten tuore jälki varmaan veti. Tuli kuitenkin kutsusta heti takaisin ja jatkoi hommia. Taisin palkata ekasta ja kolmannesta nakkipalasella, tokasta ei palkkaa, vikasta kissanruoka. Nyt sitten seuraavaksi se täysimittainen ruutu ja parin esineen haku.

 


R odottaa lupaa lähteä esinettä hakemaan.

Sitten tottista Ramon kanssa. Seuraaminen oli aika jees, tosin vähän peppu seilaa lievästi. Siis siten että seuraa nätisti muutaman metrin, sitten peppu käy pari askelta ulkona (vähän vaan onneksi), sitten taas korjaa. Perusasento on käytännössä aina suora ja nätti. Just nyt en tuohon kuitenkaan puutu, mutta pitää pitää mielessä. Liikkeestä istuminen ei onnistunut ekalla, oli aika epävarma ja ekalla olisi puoliksi jäänyt seisomaan ja puoliksi lähtenyt mun mukaan. Jotain omituista siis mun käskytyksessä/mahtavissa vartaloavuissani on. Täytyy tuota nyt hinkata itsekseen, kaipa se siitä. Liikkeestä maahan: meni suht hyvin maahan mutta kun kävelin ja käännyin, nosti kyynärpäitä ilmaan. Palasin takaisin, kehaisin vähän ja tehtiin uudestaan. Nyt oli parempi, ei nostanut kyynärpäitä. Siitä luoksetulo, oli hieno.

 

Sitten esteet. Ei ollut kapulaa tms. mukana, joten heitin sitten keppiä. Otin esteen yläosan pois ja laitoin sen maahan, jotta keskittyisi ponnistamiseen. Toimi hyvin eli ei kolauttanut, nätit hypyt. Ekalla kiersi takaisin päin, mistähän tämä, ei ole tehnyt moista tosi pitkään aikaan… Tehtiin muutama toisto, ei kiertänyt enää. Myös A:lla kiersi takaisinpäin ekan. Pöh. No, ei olla noita tehty pitkään aikaan, ehkä selitys siinä. Vikaksi eteenmeno. Eka pari kertaa lyhyemmällä niin, että Noora kutsui luokse ja koiran juostessa poispäin käskin sen maahan. Ekalla jouduin antamaan pari käskyä, sitten toimi. Sitten eteenmeno: avoin purkki toisessa päässä, vietiin se R:n kanssa yhdessä, lähetys (valmisteleva seuruu oli aika karseeta, väljyyttä ja edistämistä…) ja yli puolivälin maahan-käsky. Toimi taas hienosti, siitä kehut ja vapautus purkille.

 

Jäljellä tehtiin janatreeni. Tuttu paikka, johon ollaan pari kertaa aiemminkin tehty. Nyt neljä lähetys ja neljä keppiä. Eka oli loisto, eteni reippaasti, tarkasti ja suoraan. Nappasi jäljen hyvin ja löysi kepin siististi. Olin laittanut tarkoituksella kepit vähän vaikeampiin paikkoihin, varvikkoon ja puoliksi risujen alle ym. Hyvin löysi kuitenkin kaikki kepit, siihen oli oikein tyytyväinen.

 

Tokalla oli lähdössä viistoon vasempaan mutta en antanut. Pari kertaa estin lähtemästä, sitten suostui menemään suoraan. Kolmas oli taas parempi ja suora. Vika oli sitten kehnompi, harmi kun vika näin. Tässä kohtaa aluskasvillisuus oli korkeampi ja oli ojaa ja pientä kuusikkoa ja saniasista ym. Tiedä sitten, eikö saanut tuonne hajua kunnolla vai mitä. Pari kertaa lähetin, sitten eteni ihan OK mutta ei löytänyt jälkeä (!). Omituista. Meni siis reilusti yli jäljestä ja veivasi muutenkin edes takaisin huolella. Onnistuin kuitenkin itse olemaan aika rauhallinen ja häiritsemättä koiraa. Annoin pari uutta jälki-käskyä ja vihdoin R löysi sen – ja otti takajäljen. Kielsin ja jälki-käsky uudestaan. Nyt läksi varman oloisesti oikeaan suuntaan ja löysi onneksi kepin hyvin.

 

Muutoin siis onnistunut treeni mutta tuo vika vähän häiritsi. Mielessä kävi jo sekin, että onko se pirulainen oppinut laskemaan, oon nimittäin asiaa ajattelematta tehnyt janatreenissä usein kolme lähetystä/kolme keppiä. Tai sitten hankala maasto tms. vaikutti. Tiedä häntä. Vaikeammista paikoista huolimatta kepit löytyivät kuitenkin hyvin ja kyllä tuo janan idea alkaa olla Ärrällä aika hyvin hallussa.

 

Seuraavaksi sitten namijälki ja tarkkuutta sitä kautta ja sitten voisi tehdä ”oikean” jäljen janoineen päivineen.