Eilen Ramon kanssa nopeat tokoilut koulun pihalla. Ja sainpas todeta, että perusasento oli liian edessä. Maanantaina se oli mielestäni OK mutta tänään R tarjosi koko ajan liian eteen. Askelissa ja liikkeestä pysähtymisissä tämä näkyi erityisesti, Ramon varpaat melkein mun varpaiden tasalla eli ei hyvä. Hinkataanpa siis tätä nyt sitten vuorostaan, puuh. R oli tänään myös omituisen häiriöherkkä. Koulun pihalla pyöri välillä porukkaa ja niitä piti pariin kertaan tuijotella.

Ohjatun suunnat, tähän olin tyytyväinen. Vesa, vesa, olli, vesa. Hyvin malttoi odottaa (Ramoksi) ja ampaisi kuin tykin suusta patukalle. Leikittiin myös – ja sain kyllä todeta, että vanha kunnon narupallo on sittenkin se ykkönen, testailin oikein.

Liikkeestä seiso ja siinä malttamista, ihan OK, mutta parempiakin on nähty. Maahanmenot samoin, taas meinasi pari kertaa kyynärpää jäädä vähän ilmaan. Toi on aika turhauttava juttu. Kun koira on mun edessä tai sivulla kun olen paikallani, kyynärpää ei jää ilmaan. Kun tehdään liikkeestä, ongelma esiintyy joka toinen kerta. Ja jos treenaan itsekseni, sitä on vaikea huomata. Luoksetulon loppuasentoja ja lopuksi luoksetulo, tosi jees, tosin ihan vähän liian lujaa tuli ja törmäsi vähän.

Paikkamakuu loppuun, vajaa 2 min. Laitoin lelun taakse ja R oli TODELLA hyvin ja keskittyneesti. Tuota jatketaan. Ruuasta se kuumuu mutta lelu näköjään just sopiva. Hyvähyvä.

Illalla taas kaukoja molemmille. Lisäksi Ramolle 650 g:n kapulan pitoa – joka parani huomattavasti melkein heti, kun tajusin antaa Kiitos-käskyn samalla kun vedin kapulaa vastaan (kiitos Hermiön). Joskus se on pienestä kiinni, myönteisessä mielessä.

Tänään TAAS tokoilemassa, onpas nyt treeni-intoa kertakaikkiaan. Soilen ja Titon kanssa Jumbon parkkihallissa.

Lili ensin ruutu, jossa oli aluksi taas säheltämistä. Ei tajunnut ekalla yhtään mistä oli kyse - mikä mun olisi tietysti pitänyt siitä nähdä. Epävarmuudesta kierrokset ja piippaus lisääntyivät.

Metallinouto Titon kapulalla. Suht hyvä muuten mutta taas palautus reippaalla ravilla. Tuo on jännä juttu: puukapulat palautuvat käytännössä aina laukalla mutta metalli on sitten ilmeisesti sen verran ällömpi, että se tulee ravilla. Lisäksi L vähän ennakoi edestä perusasentoon siirtymistä, joka otettiin sitten erikseen uudestaan. Nyt voisi siis metallilla ottaa vain palautuksia, turha sitä kapulalle menoa on tässä vaiheessa treenata, se on hyvin hallussa (ne kuuluisat viimeiset sanat).

Kaukot, olin parin, kolmen metrin päässä. Oikein jees! Kaikki asennonvaihdot oikein ja koira pysyi melkein täysin paikallaan. Ainoastaan seisomisesta istumaanmenossa se siirtyy ihan vähän. Toisaalta se usein tekee istumisesta seisomaan nousun ihan vähän peruuttaen tavallaan, mikä kompensoi tuota pientä edistämistä. s-i-s voisi otta kotitreenin kohteeksi nyt.

Tunnari. Vaikeutta lisää eli kapulat puolikaareen, oma jossakin keskellä. Onnasi oikein hyvin! Vauhtia kapuloille taas aika paljon, mutta ei niin paha kuin viimeksi. Hyvin haisteli ja molemmilla toistoilla nosti oman. Jee, hyvä Lili!

Sitten Ramo. Eka tehtiin maahanmenoja, Soile naksutti kun koiran kyynärpäät maassa. Hyviä olivat, olin kyllä itse enimmäkseen paikallani. Tehdään näitä nyt kuitenkin, jotta saadaan ne kyynärpäät alas. Ruutu. Eka oli vähän haahu, juoksi hyvin ruudulle, mutta vasen etutötsä taas vähän veti luokseen. Pari toistoa lisää, ne menivät hyvin.

Perusasentoja, Soile naksutti hyvistä. Suht hyviä suurin osa. Totesin sen, että askelissa R helposti intoedistää vähän, joten niissä nyt namiapuhinkkausta edessä. Seisomista tehtiin myös vähän, tämä ei nyt niin varma kuin on ollut jossakin vaiheessa. Treeniä vaan tähänkin, niin saadaan varmuus takaisin.

Luoksetulon stoppi, joka oli niin hyvä, että jätettiin yhteen. Tunnari. Ekaksi niin, että kapulat rivissä, omia kolme, välissä oma ja pari väärää toisella puolella. Hyvin meni. Tokalla sitten liian vaikea: neljä väärää, sitten oma ja reunimmaisena yksinäinen väärä - joka sitten nousikin. Käytiin vaihtamassa kapulat ja otettiin uudestaan, helpotettiin. Väärä vieretysten ja oma erillään, näitä pari toistoa, jotka taas onnistuivat. Eli: kun yksi yksinäinen väärä, Ramo nappasi sen selvästi juuri haistelematta = on ehkä sitä mieltä, että oma on aina se yksinäinen. Tätä täytyy alkaa vähitellen nyt treenata ja miettiä kunnolla, että miten. Mutta kiirehän tuon kanssa ei ole.