Joskus sitä tuntee itsensä vähän hassuksi näissä koiratouhuissa. Kuten tänään. Töiden jälkeen tehtiin retki Lohjalle, jossa su Simon & Lilin jälkikoe. Aateltiin, että Lilille tekee hyvää käydä tutustumassa kenttään ja kun kerran Lohja on kuitenkin niin lähellä, sinne mentiin. Ja hyvä että mentiin. Vähän etsittiin kenttää ja kun sinne saavuttiin, siellä oli talkooporukkaa paikalle, olivat juuri laittaneet kentän kondikseen. Olivat tosi mukavia, saatiin mennä kentsulle ottamaan Lilille treeni. Ja Rampekin sitten pääsi vähän puuhastelemaan myös.

Lilille jäävät, vähän muuta seuruuta, hyppynoudot ja paikkamakuu, jossa paukut. Tosi hyvin meni kaikki. Ai niin ja eteenmeno, suht hieno sekin. Hyvä fiilis jäi sunnuntaista koetta aatellen.

Rampelle vähän seuruuta, eka tuppasi olemaan taas vähän vino. Otin vähän pepputreeniä ja imutusta ja johan parani asentoa. Liikkeestä maahanmenoja, jotka on kyllä nopeutuneet nyt kun ollaan niitä treenattu (yllättävää). Eteenmeno, Simo vei purkin, sujui hyvin. Vähän kapulaotetta ja kapulan luovutuksia. Sitten vielä paukut iltaruualla, no problem.

Eli hyvä retki mutta ehkä vähän höperö tapa viettää perjantai-ilta. Kun käytiin vielä Lohjalla kaupassa, kotona oltiin puoli kympin maissa. Että sellasta :-)

Ai niin, Lohjan retkeä ennen käytiin Histassa lenkillä ja törmättiin KYYHYN! Hyi olkoon. "Onneksi" kärmes oli vihainen ja koiratkin huomasivat sen sihinän ajoissa ja Simo sai karjuttua ne pois. Olis voinut käydä myös niin, että koirat olisivat jahdanneet toisiaan ja tuhatta ja sataa ryykäisseet kyyn päälle... Mä en mitään edes huomannut ajoissa, Simo oli tajunnut tilanteen nimenomaan sihinästä. Ai että oli adrenaliinit kohillaan kun tarrasin Raraan, joka ei Simon käskyä salamana totellut (mur). Simo otti koirat ja mun oli pakko kurkata kyytä vähän lähempää, kun en oikeestaan ikinä oo moista noin hyvältä paikalta nähnyt. Siinä se köllötti kalliolla, musta vihainen matelija. Sihisi raivokkaana ja hyökki mun suuntaan. Mä olin ihan järkyttynyt, kun olin onnellisena just pari päivää sitten ajatellut, että on näissä kylmissä säissä se hyvä puoli, että kyitä ei ainakaan tarvii enää varoa… Eipä. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.